Valitettavasti Lars Sundin Siklax-trilogia täytyy nyt jättää, koska olen sen nyt lukenut. Todellinen suurromaani, täynnä syvällisiä ihmiskuvauksia ja historiaa heidän kauttaan. Sund keskittyy vuorollaan jokaiseen hahmoonsa kuin tämä olisi päähenkilö; päähenkilöitä voikin sanoa olevan useita. Kaikki tietävä pajaasimainen kertoja on myös täysosuma. Hän yhdistää jaksot ja lukemattomat takaumat, joissa mennään läpi historian ja jopa kuolleitten maailmaan. Ihmiset on kuvattu myös sillä lailla modernisti, että seksuaalisuuskaan ei tunne sääty- eikä sukupuolirajoja, vaikka kuolleitten moraalinvartijat passittavatkin kertojan takaisin siveellisyyteen.
Näin filmin ensin, mutta tietysti kävi kuten useinkin: Filmi antaa vain aavistuksen kirjan runsaudesta ja rikkaudesta, mutta ei filmi ollut kuitenkaan niin huono kuin useat kriitikot moittivat. Kirjasta filmatisoitu elokuva on usein pettymys. Tulee verranneeksi tyyppejä, eiväthän he tuollaisia olleet mielikuvissa, eiväthän asiat noin menneet. Tyyppien piti myös vanheta vuosikymmeniä filmin aikana, eikä se aina ole helppoa samoilla kasvoilla.
Suomenruotsalaisille, jotka ovat tutustuneet kirjaan jo ennestään, filmissä oli varmaankin jo ennestään sellaisia latauksia, jotka toivat hahmoille sisäistä hehkua ja syvyyttä. Näyttelijänhän pitää tutustua hahmoonsa, sisäistää se ja olla ko henkilö. Sitä eivät ehkä suomenruotsalaista kulttuuria tuntemattomat kriitikot tajunneet.
Elokuva ja varsinkin kirja olivat myös Suomen historian kertauskurssi yleensäkin ja suomenruotsalaisten pohjalaisten osalta erityisesti. Oma osansa oli kirjan rikkaassa sanastossa. Jos minulla olisi aikaa ja tarmoa, tekisin listaa noista lukemattomista herkullisista sanoista, joita ei varmaankaan löydy riikinruotsista, sillä ne kantavat historiaa mukanaan.
Tässä linkissä on haastateltu Olssonia filmin tekemisen taustoista. Villa Landessa hän kertoi kuinka pohjanmaan latoihin oli tehtävä pärekatot digitaalisesti, sähkölankoja häivytettävä. Ohjaaja kertoi myös, että eri puolilta Suomea kotoisin olevat näyttelijät ratkaisivat murteen siten, että he yksinkertaisesti opettelivat repliikit ulkoa, mihin heitä oli valmentamassa coach.
Jotkut arvostelijat kutsuivat kommunalarn Johannes Smedsiä kunnanjohtajaksi, mikä ei tietysti ole oikea nimitys, oikeampi on tietenkin kunnanmies, jota tässä linkissä käytetään.
Dollar Hannan äitiä näytteli minusta oikein hyvin Ylva Ekblad. Jos olet nähnyt filmin ja ihmettelit, että hänessä on jotain tuttua, hän on nimekkään näyttelijän Stina Ekbladin sisar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti