Auringossa ja tuulessa

Tunnen taas itseni kuin urotyön tehneeksi käytyäni pyörällä Kemiössä. Menomatka kului kuin lentäen, sillä oli myötätuuli, mutta paluumatkalla piti kamppailla, ettei tuuli olisi työntänyt kapealla tiellä autojen alle. Muutamassa kohdassa piti taluttaakin. Aurinko kyllä paistoi, vaikka kuvittelin, että tänään olisi sadetta tai lumisadetta; sitä on kai muualla maassa. Ajattelen, että vaikka bensa kallistuisi yhä - ja sen sen pitäisi minusta tehdäkin, minä pärjään pyörällä aika hyvin. Tietenkin joskus tulen myös vanhaksi enkä jaksa, mutta jos bussit kulkisivat täynnä, ei sen pitäisi niin kauheasti maksaa.

Pohdin näitä energia-asioita aika usein. Mitä tehdään näiden miljoonien vanhojen kerrostalojen kanssa, jotka lämpiävät öljyllä? Mistä tulee korvaava lämmitys? Uusia taloja tehdessä sekä pientaloja on mahdollista käyttää monenlaisia matalaenergia-ratkaisuja, mutta entäpä kaikki muut. Kaikki korjaukset vaativat suuria investointeja. Miten olisi ottaa lämpöä jätevedestä lämmönvaihtimien avulla? Jos olisi valmiita laitteita, kasetteja, jotka tarvitsisi vain asentaa paikalleen?

Luin Matti Sarmelan erinomaisia kirjoja, joita on netissä sekä suomeksi että englanniksi. Ensiksikin ne ovat kovin korkeatasoisia ja sisältävät niin paljon asiaa, että mahdollisuuteni ovat rajalliset niitä käsitellä. Hän on hankkinut kannuksensa perinteisenä antropologina, tehnyt kenttätyötä mm. Thaimaan vuoristokylissä. Mutta hän on jatkanut nykymaailman analysointia samoilla menetelmillä ja saanut esiin todella mielenkintoisia teorioita ja teesejä, jotka varmastikin ovat hyvin kontroversielleja. Hän pohtii paljon juuri polttomoottereille ja öljylle perustuvan elämäntavan loppumista öljyn loppuessa, mikä onkin täysin relevantti huoli.

Hänen mukaansa länsimainen systeemi on äärimmäisen meritokraattinen ja yhdenmukaistava. Syntyy maanosavaltioita ja ehkä lopulta maailmanhallitus, joka polkee jalkoihinsa paikalliskulttuurit. Hänen tuomiopäivänkatkuiset kirjoituksensa ovat todella lukemisen arvoisia. Ne saattavat olla myös totta, mutta itse lähden siitä, etteivät ne ole. Minä olen juuri niitä hänen kammoamiaan edistysuskovaisia.

Yhdessä esitelmässään Sarmela luonnehtii antropologian erilaisia tutkimussuuntia, mutta faktaa on melkein liian paljon ja liian tiiviissä muodossa. Mukana on monia hänen artikkeleitaan.

Hän luonnehtii Suomen kulttuuria matkimiskulttuuriksi. Toistellaan kuuluisien ranskalaisfilosofien ajatuksia aivan samoin kuin aikoinaan säätyläiskulttuurissa ranskalaista muotia. Hänen mukaansa keskittyminen ensin maanosavaltioiksi ja sitten ehkä maailmanvaltioksi on suuri trendi ja se jyrää alleen kaikki kansalliset erityispiirteet ja kulttuurit. Hän kuvaa hirvittävää dystopiaa, anti-utopiaa ja siksi hänen myötätuntonsa ja kannustuksensa on toisinajattelijan ja vastaanhangoittelijan puolella. Vaikka hän käyttääkin menestyneen tieteentekijän välineistöä, kirjallisuusviitteitä ja muuta, en usko hänen dystopiansa toteutumiseen, vaikka tosin siinä onkin karmeita esimerkkejä ja näennäisiä trendejä.

Minä ainakin ajattelen kahta maailmansotaa, jotka ovat saaneet alkunsa Euroopasta. Jos integraatiolla saadaan uudet maailmansodat estettyä, siinäkin on arvonsa. Euroopan Unionin perusperiaatteita on kuitenkin uudenlainen regionalisuus ja subsidiariteetti. EU ei ole sellainen mörkö, mitä tiedemies haluaa saada meidät uskomaan.

Itse uskon, että tästä selvitään ihmiskuntanakin. Minä en pidä menneisyyttä minään ihannoitavana kulta-aikana, vaikka siellä toki oli paljon hienoa kulttuuria ja historiaa. En koe tätä aikaa sellaisena ahdistuksen ja hammasten kiristyksen aiheena kuten Sarmela ja myös Linkola sekä muut paljon pienemmät profeetat. Minusta paikallisuudella on tässä systeemissä hyvät mahdollisuudet kehittyä, vaikka se käsitys Sarmelan mielestä onkin naiivi.

Sarmela kirjoittaa myös iriadamanteista, elämäntapaintiaaneista jotka pari vuotta asustivat Kittilässä, oman synnyinkuntani naapurissa. Olin silloin vielä työelämässä ja yksinhuoltajana ja asuin Ruotsissa. Sarmelan on asiantuntija jos joku, sillä hän oli iriadamanttien tukiyhdistyksen puheenjohtaja ja hänen esseensä kertoo myös paljon minulle uutta, seurasinhan asiaa vain lehtien välityksellä ja se oli ennen varsinaista nettiaikaa. Uskon Sarmelaa, että suomalaisen median ja yleisönkin suhtautuminen oli ennakkoluuloista ja hysteeristä. Sitähän mieltä olen aina mediasta ja suomalaisista ollutkin.

Ekokylässä asuessani tapasin paljon samanhenkisiä elämäntapaintiaaneja ja yksi ja toinen kertoi myös käyneensä heidän luonaan ja jopa asuneenkin siellä. Tauno Poti, joka petkutti meitä muutamia vanhuksia takaamaan lainansa, jonka jätti hoitamatta, oli lahjoittanut heille elintarvikkeita, olihan hän silloin reipas luomuviljelijä. (Nykyään hän tituleeraa itseään netin mukaan hyvinvointivalmentajaksi.) Uskon Teemu Kassilan olleen aika keskeisesti mukana, onhan hän myös Four Winds- tapahtuman keskeinen alkuunpanija. En tiedä järjestetäänkö Four Winds- tapahtumia yhä. Riitta Wahlström mainittiin myös Sarmelan tekstissä. Siellä mainittiin myös Marjaana Kuusela, joka tuli Ekokylään jonkin aikaa ennen kuin sieltä lähdin. Hän on tehnyt kasvatusopin pro gradun iriadamanttien lastenkasvatuksesta, joka olisikin kiinnostavaa lukea. Hänhän asui myös Italiassa ja tuli poikansa kanssa Kanadasta oltuaan siellä vuoden. Monet elämäntapaintiaaneista olivat kanadalaisia ja heillä oli monella intiaanijuuria, osa oli belgialaisia. MK:n ex. mies oli belgialainen. Televisiosta katsoin ohjelman, jossa kerrotiin kuinka intiaaniyhteisöt monesti hylkivät intiaanialkuperäisiä ihmisiä säilyttääkseen intiaaneille annetut etuoikeudet. Mitä vähemmän jakajia, sitä sakeampi soppa...

Ja moni muukin ns. ekoyhteisöissä mukana pyörinyt. Minun tuttavapiirini ei ollut kovin laaja, koska pystyttelin aika paljon Keuruulla, mutta kertyi sitä kuitenkin. Uskonpa myös, että wikipedian artikkeli iriadamanteista lähenee totuutta... Tässä on pari linkkiä, jotka kertovat kammottavasta todellisuudesta elämäntapaintiaanien leireissä.

Sarmelan myötätunto oli ekointiaanien puolella ja hänen sydämensä sykkii muutenkin syrjäytyneiden ja toisinajattelijoiden puolella, luulen, että jopa islam-terroristienkin, jotka käyvät sotaan pyhiksi kokemiensa arvojen puolesta.