4.1.08

Uusi uskonto?


Ruotsin lehdissä julkaistiin ennen joulua työnantajaliiton kustantamia kokosivun ilmoituksia, jossa oli vain tekstiä. Siinä kampanjoitiin naiivin sadun muodossa tavaroiden ostamisen puolesta, kuinka ilo ilman ostamista on teeskentelyä. Se herätti runsaasti aiheellisia vastareaktioita, mutta laittoipa ainakin ajattelemaan. Tavarantuotanto on kai sitten välttämätön paha. Ilman yltäkylläisyyttä pyörät pysähtyisivät ja tulisi kauhea lama. Yksittäistapauksissa on varmasti löydettävissä aidompaa jouluiloa ja muita arvoja kuin kama. Sinänsä kamakin on mukavaa. Joku huomautti, että pitäisi halvan sijasta keskittyä kalliisiin tavaroihin ja sekin on osaksi totta. Kallis on monesti laadukasta. Emme ole vielä tottuneet käyttämään palveluksia ja onhan hyvä myös osata itse tehdä jotakin. Oma tekemä tuntuu edelleenkin aidoimmalta. Minun vakaumukseni on silti: Liika on liikaa. Henkisempiin arvoihin olisi parempi keskittyä.

Lapsenlapset ja muutkin saivat taas runsaasti kaikenlaista. Muoviset lelut olivat aika pian rikki ja hajallaan. Radio-ohjattavia autoja on jo ennestään ja niitä tuli lisää, mutta eivät ne kauaa kestä. Minäkin sain lahjoja vaikka en kenellekään osta. Osallistuin joulun jälkeen siihen tanssimattoon+pleikkariin, joka on mielestäni järkevä lahja. Sain raaputettavan arvan, kirjan ja pari muuta lahjaa. Entiseltä vaimolta sain tuubin puristimen, mistä ilahduin. Ruokaa oli aivan yltäkylläisesti. Lanttulaatikko oli parasta. Lapsenlapset eivät jouluruoista innostuneet vaan ottivat lautaselleen tavallisia kaupan makkaroita ja toinen pari lihapullaa, jotka Ruotsissa kuuluvat jouluaterialle.

Luin sporadisesti erästä keskustelua Ikkunaiineksen blogissa, Pyhyyden kokemuksesta. Siinä oli paljon hienoja kommenttejakin. En ehtinyt oikein perehtyä tarkkaan ja luen ketjun uudestaan.

Itse ajattelen elitistisesti, että ihmiset ehkä tarvitsevat pyhiä ja henkisiä kokemuksia, mutta uskonto on mielestäni edelleenkin ooppiumia kansalle. En ainakaan toistaiseksi sellaista tarvitse itse. Mielestäni siinä on paljon itsepetosta. Tosin pidän traditioista ja ajattelen, että symbolisella tasolla riitteihin ja traditioihin liittyy paljon arvokasta.

Uudelle ajalle sopiva henkinen liike on sen sijaan vaikkapa Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät asiat. Liikkeeseen sisältyy paljon uskonnon kaltaista. Pyritään elämänmuutokseen, kaiken hyvän ja järkevän puolesta ja pelastamaan maapallo, elonkehä ja ihmiskunta. On olemassa jo profeettakin, Al Gore. On skeptikkoja ja kilpailevia pienempiä profeettoja. Päämäärät eivät ole liian kaukana ja vaikka ne ovat vaikeita toteuttaa, ne voivat olla mahdollisuuksien rajoissa.

3 kommenttia:

  1. Heh heh, Maalainen, olet siis alkanut etsiä uskonnon korvikkeita. Ne saattavat olla ikään kuin köyhän miehen oopiumia?

    VastaaPoista
  2. Eikös sitten ympäristöasioissa ole paljonkin uskonnon piirteitä?

    Itse en uskontoja enkä uususkontoja hae, koska olen nähnyt niitä tarpeeksi.

    VastaaPoista
  3. Paljonkin, maalainen. Jollain on ihmisen aina arvotyhjiönsä ja uskomisentarpeensa täytettävä. Mutta mitäs sanot, kun Kirkonrottakin on huolissaan tästä ilmastonmuutoksesta ja kulutushysterian kiihtyvästä vauhdista, globalisaatiosta ja rojun lisääntyvästä määrästä.
    Tuo ilmastonmuutosuskonto on yhdessä mielessä ontuva: siitä puuttuu jumala. Pelkkä profeetta ei oikein riitä... ja toinen asia on, että se on kovin tämänpuoleinen. Jos tahdot kehittää siitä uskontoa, kannattaa panostaa näihin.

    VastaaPoista