Mitä Ruotsissa puhutaan?

Joulunaluksen suuria puheenaiheita Ruotsissa oli jauhelihaskandaali. Neljässä ICA-ryhmän tavaratalossa oli vanhentuneita jauhelihapakkkauksia päivitetty uudelleen tai sekoitettu uuteen satsiin. Television tutkiva ohjelma paljasti skandaalin. Koko ICA koki suuren luottamustappion ja ko. kauppiaat saivat lähteä.

En tällä kertaa oikein päässyt sisälle, mistä maassa puhuttiin. Teevee-ohjelmia oli liikaa enkä edes pystynyt niitä seuraamaan. Luin kyllä DN:ää ja Svenska Dagbladetia, jotka tulevat sisäkkäin kuin samana lehtenä, molemmat tabloidi-kokoisina.

Jotain muistan teknologian erikoisnumerosta suuria toiveita antavista energian hyödyntämiskeinoista. On uudenlainen aaltoenergian talteenottaja. Laitteet ovat meren pohjalla ja pinnassa on vaijerin varassa vain poiju. Generaattori on uudenlainen. Kerrottiin myös uudenlaisesta polttokennojen rakentamistekniikasta, joka on tulossa muutaman vuoden tähtäimellä. Myös hemiselluloosan pilkkomistekniikka on tulollaan, jolloin keikenlaiset kasvinjätteetkin voidaan käyttää metanoliksi. Kaasutus on käsittääkseni toinen menetelmä. Monia muitakin teknologisia innovaatioita on tulollaan. Silti tietoisuuteen liittyvät asiat ovat tärkeitä, eikä teknologia pelkästään ratkaise tulevaisuuden ongelmia kuten ylimmäinen profeetta Al Gorekin on sanonut.

Suurin lukuelämys oli Maon elämänkerta . Sen on kirjoittanut Jung Chang, jonka Vilda Svanar-teoksen kulttuurivallankumouksesta olen joskus lukenut. Luin Leif GW Perssonin teoksen, jossa ratkottiin Palmen murhaa ja löydettiin varsin mahdollisen tuntuinen skenaario. Leif GW Perssonilla on mahdollisuus suorapuheisuuteen, koska hän on selvillä liian monista salaisuuksista. Hän oli se syväkurkku, joka paljasti ns. Bordellhärvan, jossa Palmen oikeusministeri Geijer paljastettiin bordellin asiakkaaksi. Vasta myöhemmin on väitetty, että kyseessä oli laajempi skandaali, johon ehkä oli osallistunut laaja joukko maan kermaa. Itse Palmeakin väitettiin alaikäisten huumeriippuvaisten tyttöjen hyväksikäyttäjäksi samoin kuin vielä elossa olevaa Keskustan pääministeriä Thorbjörn Felldiniä. Kirjoitin tästä postauksen ennen blogitaukoa. Odotan vain koska kansalaisten luvaton vakoilu paljastetaan toden teolla. Sitä on Ruotsissa varmasti tehty ja tehdään yhä.

Peter Bratt, joka oli Jan Gilloun kanssa ns. IB-affärenin alkuunpanijoita, oli myös Geijer-affärenin paljastaneen jutun kirjoittaja DN:ssä. Lehti joutui pyytämään anteeksi ja maksamaan vahingonkorvauksia Lennart Geijerille, vaikka hän oli lähes 100%:sti oikeassa. Bratt ja Gillou joutuivat IB-jutussa vankilaan, vaikka he olivat paljastaneet suuria laittomuuksia silloisessa sotilastiedustelussa. Koko asia on edelleenkin selvittämättä ja uskon sen liittyvän pitkälti sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, joka oli käytännössä valtionhoitajapuolue.

Lukuelämys oli myös Åsa Linderborgin elämänkerta Mig äger ingen. Hän oli odotettu August-prisetin saaja, mutta se palkinto menikin toiselle. Kirja oli esimerkki siitä, että voi kirjoittaa tiukasti dokumentaarisen kirjan, jota silti kutsutaan romaaniksi. Kirjan ajanjakso osui lähelle niitä aikoja, jolloin itsekin oli yhä nuori, asuin samassa maakunnassa, lähellä Västeråsia, joka on kirjan tapahtumapaikka. Olin myös pienen tytön yksinhuoltaja, joten aika läheltä liippasi. Minä olin kyllä verrattavissa tuohon vähitellen alkoholisoituvaan isään, vaikka minulle ei niin pahasti käynytkään. Kirjasta ja kirjailijasta on paljon netissä, mutta en ryhdy sitä referoimaan enempää, koska se tuskin kiinnostaa suomalaista lukijaa.

Luin myös kevyen, blogin pohjalta tehdyn kirjan. Kirja oli kaunis kuin koru, Kiinassa valmistettu. Kyseessä on Bodil Malmsten- niminen, aika tunnettu nimi.