Taas täytyy ihailla pienehkön Turunmaan sairaalan tehokkuutta ja ystävällistä hoitoa. Se toimii loistavasti ja joustavasti kaksikielisesti. En tiedä miksi kaikkea Turun seudun sairaanhoitoa ei ole keskitetty johonkin Tyksiin, vai mikä sen nimi onkaan, mutta omalta kohdaltani pidän tätä intiimiä sairaalaa hyvänä paikkana. Ei ole oikein kokemuksia mammuttisairaaloista - varmasti niissäkin on hyvä hoito. Naapurin mummojen mielestä Turunmaan sairaala on maan paras ja voipa ollakin.
Tämä leikkaus ei ottanut niin koville kuin aikaisempi, eikä sekään ollut liiallista. En pissinyt alleni ja aika pian pissi alkoi lorua astiaan, kun huone oli pimeä ja rauhallinen. Kaverilla oli ollut prostata-rauhasen höyläys ja hänellä oli todellisia vaikeuksia ja häntä jouduttiin katedroimaan. Hän kesti asian reippaasti ja huumorintajulla, vaikka oli muutenkin huonokuntoinen.
Ennen lähtöä kysyin, missä ammatissa hän oli toiminut ja hän kertoi olleensa paljon ulkomaillakin matkatöissä vaativissa tehtävissä. Harmi etten aikaisemmin kysellyt, koska hän oli hyvä kertomaan.
Neljä lääkäriä olen nähnyt ja he olivat kaikki reippaita ja potilaita hienosti kohtelevia. Hoitajat ja laitoshoitajat olivat söpöjä. Ei ihme, että hoitajiin rakastutaan.
Olisin voinut tulla kotiin bussillakin, mutta halusin kokemuksen siitä miltä tuntuu ajaa mittariautolla. Se olikin mersu ja herätti jo huomiota kotipihalla, että miten se nyt tuollaisella ajaa. Saan varmaankin osan takaisin, sillä lääkärin mielestä piti ajaa taksilla. Yli sata euroa se lysti maksoi. En kehdannut kertoa lääkärille, että edellisen kerran ajoin itse kotiin. Mutta nyt autoni onkin hengetönnä.
Nukuin varmaankin osan leikkauksesta, koska havahduin vasta heräämössä, missä tarjottiin taas kahvia ja konjakkia. Verenpaine palautui hyvin, kun pääsin liikuttelemaan jalkoja. Se kokemus siitä, miltä tuntuu olla halvautunut, oli kyllä terveellinen muistutus, vaikka tällä kerralla se oli jo toistoa. Se olikin ainakin 55 vuotta vanha tyrä, kauan olen sitä kestänytkin -tyrinyt.
Hengettömästä autosta sen verran että kannattaa ennen pakkasia saada akkuun vähän virtaa. Tyhjä akku halkeaa pakkasessa kuin mikä tahansa vettä sisältävä laatikko ja sen vaihtaminen on työläs homma. Olen risojen akkujen kanssa reikiinnyttänyt vaatteitani ja polttanut päreitäni sen verran usein että yritän pitää ne virrassa jos suinkin vain mahdollista.
VastaaPoistaTaas kerran kiitokset sinulle tästäkin neuvosta. Pyydän heti naapurin miestä apuun. Hän varmasti tietää miten tehdä. Minulla on käynnistyskaapelitkin. Olen huomannut muuten, että käytännössä kaikki ihmiset ottavat virran suoraan akun navoista, mutta olen lukenut, en muista miten se menee, että toinen johto on yhdistettävä auton metallisosaan. Näin avuton minä olen käytännön asioissa, kun olen itse esim. elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni vielä hevosaikaa ja ollut enempi kirjatoukka.
VastaaPoistaTämä miinuskaapelin kiinnityspaikka on aika hifistelyä, siitä on kauheasti sääntöjä jotka sitten kuormittavat kaapeleita ja sähköosia vähemmän jne.
VastaaPoistaOikeasti asialla ei ole suurtakaan väliä koska akun miinus on joka tapauksessa isolla kaapelilla rungossa kiinni. Teoriassa juuri se maakaapeli voi olla huonossa kunnossa ja kipinöinti rikkoisi elektroniikkaa. Käytännössä näin ei juuri koskaan käy vaan hyvän maakohdan puuttuessa miinuksen voi laittaa tyrkyllä olevaan akkuun kiinni.