Taas leikkaukseen

Google Reader on mukavan kompakti. Sen asetuksista voi raahata selaimeen nappulan, jolla uutisvirtojen tilaus käy selatessa. Tiedän kyllä, että pian olen laittanut lukijaan liiaksi monta. Tässä aikojen kuluessa on usein vilahtanut mielessä: tätä olisi kiva seurata ja tätä...Ulkomaisten blogien seuraaminen on jäänyt liian vähälle, nyt sain esimerkiksi Pekka Nykäsen sivuilta apua. Siellä on monia korkeatasoisia linkkejä. On minulla ollut Newsreader, johon olen sijoittanut etupäässä lehtiä, Bloglines, mutta sen ulkoasu ei ole yhtä tiivis kuin Googlella. Googlen palveluiden käyttämisessä on se etu, että ei tarvitse muistaa turkasen monia salasanoja, jos on vaikka matkalla. Mutta koskahan Googlesta tulee tietokoneväen mielessä samanlainen iso paha susi kuin Microsoftista? Kyllä minä ihailen kaiken tietokonetekniikan keksijöitä, kuinka suurin osa monimutkaisista asioista kuitenkin toimii.

Pidän blogilistan tallella aktiivisena, minusta on vähintä se mitä voin tehdä, että ruksaan kaikki jotenkin kiinnostavat. Mutta sillä on vain osa suomalaisista blogeista. Uutuudet ovat tällä haavaa ehkä se arvokkain osa, miten muuten niistä saisi tietää.

Pyöräilin ja kävelin koko päiväsydämen, huomisesta alkaen joudun taas makaamaan leikkauksen johdosta kipujen kourissa. Ajattelin solmia lakanan sängynjalkaan ja vetää sen päädyn kautta esiin, jotta voin yrittää hilata itseäni ylös sängystä. Muistan että se oli vaikeinta. Nyt syön kiltisti kipulääkkeitä. Huomasin, että minulla on jo samoja voimakkaita rohtoja, joita määrättiin viimekin kerralla, mutta en jaksanut lunastaa reseptiä, kun tulin sairaalasta. Ne ovat peräisin siltä ajalta kun podin munuaiskiviä. Tällä kertaa aion tulla taksilla ja mennä bussilla. Viime kerralla jouduin menemään omalla autolla.

Vaikka olenkin taloyhtiössä täälläkin ulkopuolinen, ei täällä ole minulle oikein sen tyyppistä seuraa, jota voisi sanoa ystävyydeksi, -pitkään asuneilla on oikein hyviä sosiaalisia verkostoja, niin mieltä lämmitti, kun muuan koiramummo sanoi rapussa: Missä sinä oikein olet ollut, me jo mietimme. Huomasivat sentään poissaoloni. Pinnallisesti olen oikein hyvissä väleissä, mutta mitään syvempää se ei ole. Leikkauksen jälkeen täytynee yrittää ratkaista tätä sosiaalista puolta jotenkin. Nyt olen elänyt vähän kuin päivästä päivään, odotellut tärppäävätkö työpaikat, odotellut leikkauksia, matkustanut.