Muutaman kuukauden kuvallisen pidättäytymisen takia varmaankin olen katsellut sekä ruotsalaisia että suomalaisia tv-ohjelmia ihan työkseni. Ei niistä pysyviä muistikuvia jää kuin mielen sopukoihin. Pysyypähän jotenkin ajassa mukana.
Eilen katsoin kuitenkin Ylen Areenalla videon öljyn loppumisesta. Onhan se tietenkin tuttua, mutta mukana olleiden asiantuntijoiden ansiosta sanoma taas iski tajuntaan. Ihmiskunta on heikoilla sanotaan mitä sanotaan. Teknologiauskovaiset, ihan vakavasti otettavat asiantuntijat kuten Teknisen Korkeakoulun professori Peter Lund, vakuuttavat kyllä toista ja sanovat, että selviytymisen mahdollisuudet ovat olemassa ja öljyn loppumisen ja ilmastonmuutoksen antamat haasteet ovat melkein hyväksi. Onhan niitä hienoja keksintöjä ja meneillään olevia kehityshankkeita vetyteknologia, polttokennot, fuusioenergia, aurinko- ja tuuli-, aalto-, bioenergia jne. Kivihiiltä riittää pitkäksi aikaa.
Mutta kun katsoo dokumenttia ja mieleen tulee se kauhea tuhlaus, jota kaiken aikaa teemme tuon erinomaisen raaka-aineen, öljyn suhteen, tulee epätoivoiseksi. Polttomoottoreille perustuva asuminen, työssäkäynti, huviliikenne polttaa surutta loppuun varastoja ja tuhoaa ilmakehää. Me olemme parantumattomia tuhlareita. Ovatko sittenkin linkolat oikeassa?
En kuitenkaan usko edelleenkään, että ihminen voi vapaaehtoisesti luopua kaikesta mukavuudesta ja siirtyä esiteolliseen aikaan, eikä myöskään väkivalloin. Ehkä sittenkin olemme oikealla ja ainoalla tiellä. Ehkä öljyn hinnan nouseminen laittaa säästämään loput öljypisarat raaka-eineeksi monille tuotteille. Ehkä ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus lähivuosikymmenien aikana kehittää vaihtoehtoisia tekniikoita. Minun sitä tuskin tarvitsee olla näkemässä. Edessä voi nuoremmilla olla ihan auvoisiakin aikoja, mutta myös kurjistumista. Tulevaisuus sen vain näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti