19.1.08

Minun varttini julkisuudessa


Olipa juhlavaa, kun kävijämittari hipaisi 700:aa. Tänään kun avasin radion, siellä luettiin blogiani kansalaismediakatsauksessa. Näin kuuluisa ei ole ollut kuin silloin, kun karvalakkini oli DN:n etusivulla. Teen tällaista hivuttavaa työtä maallisen maineen eteen. Olen todella leuhka ilmaisten nettikirjojen listastani, tuolla sivupalkissa. Siellä on koko länsimaisen kulttuurin perusta ilmaisantina. Maksullisiin sähköisiin kirjoihin en ole edes linkittänyt, enkä myöskään kirjastoista lainattaviin, koska ne vaativat kirjastokortin.

Kun puhutaan nettikirjoista, lähes jokainen sanoo, että paperikirjaa voittanutta ei ole. Mutta aika pian, kun tulee markkinoille lukulaite, joka on sähköiseen paperiin perustuva kuten nyt jo Amazonin Kindle, paperikirjan on vaikea selviytyä kilpailussa. Jo aiemmin on ollut lukulaitteita, kirjan kokoisia ja nahkakansissa. Kindle on niin turkasen rumakin.

Ensi viikollakin on odotettavissa vipinää, kun Sagalundin muson kilta tekee retken Helsinkiin. Ohjelmassa on Amos Anderssonin museo, mitenkäs muutenkaan - Kemiön saareltahan Amos tuli. Toisena kohteena on Espoon uusi museokeskus. Siellähän on se Helinä Rautavaaran etnografinen museokin, josta on lehdissä ollut juttuja. Lähden mukaan vaikka vielä tikeissä. Kävelen jo nyt päivälenkkejä ja ainakin särkylääkkeillä pärjään siinä kuin muutkin vanhat ihmiset.

Jos joku lukijoistani haluaa haasteen, jonka Ekokylän tyttö Pirta minullekin osoitti, niin slå en signal! Siinä on kyse arkipäivän ekoteoista. Minä kyllä elän säästäväisesti ja kävelen paljon, mutta se on pelkkää itsekkyyttä, kun haluaa venyttää eurojaan ja senttejään pahojen päivien varalle. Pienessä asunnossa ja kerrostalossa eläminen on kai myös ekologista. Mieluuten asuisin kuitenkin puulämmitteisessä mökissä ja pitäisin kasvimaata. Nytkin olen lukenut kaihoisasti Ulla Lehtosen Luomuviljelyn käsikirjaa. Vaikka olinkin mukana monen vuoden ajan, haluaisin tehdä omin päin kasvimaan. Keuruulla erikoistuin tekemään ruumiillista voimaa vaativia osia enkä päässyt koskaan oikein tekemään luomuviljelyn hienouksia eikä sellaisessa, jos nyt voisi sanoa valvonnassa (kyttäyksessä) oikein voinutkaan olla oma herransa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti