Maalaiset kaupungissa

Olinpahan vaihteeksi maailmalla. Sagalundin Museon kilta teki museoretken pääkaupunkiseudulle. Amos Andersonissa olen ollut joskus iäisyyksiä sitten. Siellä oli tosi hienoja tauluja ja näyttelyitä, mutta melkein liikaa meikäläisen vastaanottokyvylle.

Tämän taulun nähdessäni ajattelin: Jaha Stolta stad. Sitten opas todellakin kertoi taulun nimen olevan Stolta stad, Bellmanin Fredmanin epistola numero 33:n mukaan. Päässäni alkoi soida Sven Bertil Tauben äänellä:

Stolta stad!
Jag nu glad
förglömmer ditt prål,
ditt buller, larm och skrål,
dina slott och torn.
Movitz, blås i ditt horn!
Böljan slår,
båten går

Kuvassa liikuttunut ja innostunut Movitz skoolaa suoraan viinapullolla ja hattukin lentää veteen. Humalainen seurue auttaa paljastavaan mekkoon pukeutunutta, kevytkenkäistä Ulla Winbladia veneeseen, joka on matkalla Skeppsbron rannasta Djurgårdeniin.

Tuntuu hyvältä, että ahvenanmaalainen kroisos on napannut Peter Dahlin taulun ruotsalaisten nenän edestä, mitä Ruotsissa on pidetty kansallisena skandaalina. Tosin kuvan ajanjaksona Suomi ja Ruotsi olivat yhteistä maata ja Bellman on myös meidän runoilijamme.

Olen ilmeisesti sisäistänyt taulun Ruotsin vuosien aikana, vaikka en muista sitä nähneeni vielä vähemmän kuin tienneeni sen nimeä.

Kävin katsomassa Kampin keskusta, mitä en ole nähnyt valmiina. Suurta ja komeaa oli. Koko kaupunki on täyteen rakennettu toinen toistaan hienompia palatseja. Kyllä maalaisilla oli ihmettelemistä.

Kävimme syömässä Hullu Kukko- nimisessä ravintolassa ja jatkoimme matkaa Espooseen WG- taidekeskukseen. Siellä vasta suurta oli ja taas meni moninkertaisesti yli vastaanottokyvyn. Minähän olen läpijuossut lukemattomia taidemuseoita Euroopassa enkä nytkään ollut huonompi. Kaikkea oli liikaa. Helinä Rautavaaran elämäntyö ja persoona ihmetytti, vaikka siitä vähän tiedänkin.

Minä, toisin ehkä kuin muu seurue, virkistyin moderneista taideteoksista suurissa halleissa. Minullahan on hieman menneisyyttä modernin taiteen parista ja näin monia teoksia, joita olen ollut jopa ripustamassa hamassa nuoruudessani.

Pidän modernin taiteen yllätyksellisyydestä ja mielikuvitusrikkaudesta. Aina sitä ajattelee, että tuon nyt olisi voinut tehdä kuka tahansa, mutta teepä ensin! Siinä onkin temppu.

Minulla oli bussissa vierustoverina viehättävää naisseuraa, meillä on monia yhteisiä tuttaviakin menneisyydessä. Monet porukasta ovat ehtineet tulla jo tutuiksi ja ainakin nämä hurrit ovat kovasti mukavaa porukkaa. Kiusoittelin kalakaveria ja hänen vaimoaan, että älkää addiktoituko nettiin, kun he saavat laajakaistan vasta nyt.