Koska se talvi tulee

Kävelyllä alkoi tulla lunta taivaan täydeltä. Fasaaneja tepasteli arastelematta tiellä; kohta tulee taas seurue ja ampuu loputkin. Hiutaleet olivat kuin kosteita, pieniä pumpulituppoja. Ne sulivat kun leijailivat maahan. Luonnon oma performanssi. Jouluna näin Ruotsissa kuinka pensaiden oksiin oli kasvanut vieri viereen oka- piikkejä. Vieressä oli kaksi järveä. Kosteus, sopiva tuuli ja pakkanen sen sai aikaan. Ilman sitäkään näkyä en haluaisi olla. Haltioidun yhä luonnon näytelmistä. Jäitten äänet, lumihangen yhtäkkinen vajoaminen humahtaen. Pakkaslumen narina. Kyllä sitä vanhanaikaista talvea kaipaa, mutta kai pitää tottua.

Huomasin, että Nesteellä voipi olla akkulatureita ja niinpä olikin. Ostin sellaisen ja irroitin akun samalla reissulla. Nyt ei hätäpäivääkään. Pääsen poistattamaan tikit ja muutenkin. On tyhmää pitää autoa, jos sitä ei käytä. En minä ihan niin avuton ole, ettenkö saisi akkua ladattua. Öljyjä en ole koskaan vaihtanut, siinä se kätevyyden raja kulkee autoasioissa.