Kodin ekologiaa ja ekotekoja

Viime päivinä on kerrottu pöytätietokoneen suhteellisen kalliista sähkökulutuksesta. Jotainhan se maksaa, olen ollut selvillä, mutta kaiken aikaa kone on ollut päällä jo monta vuotta. Se johtuu osaksi siitä, että kone sulkeutuu ja avautuu hitaasti. Olen tosin laittanut päälle automaattisen valmiustilaan siirtymisen virrankäyttöasetuksista ohjauspanelista. Jos sitä joutuisi odottamaan väsyneenä illalla esimerkiksi tulisi melkein hulluksi. Windowsissa ainakin se ikävä ominaisuus, että ohjelmien lataamisen myötä systeemi muuttuu jähmeäksi. Jonkin poisto-ohjelman olen ladannut ja hieman se auttoikin. Tehtävienhallinnan kautta maallikon on uskaliasta yrittää ohjelmia poistaa, koska nimet kertovat niin vähän. Kaipaan tulevaa Asus- kannettavaa, jonka virrankäyttö on vielä tavallistakin vähäisempää. Tulevaisuudessa on kai tulossa vielä malli, jossa ei tuuletinta kai olekaan. Koneen pitäisi käynnistyä ja sammua muutamassa kymmenessä sekunnissa.

Olen ajatellut, että jotenkin koneen tuottama lämpö tulee hyväksikäytetyksi. Ei tarvitse pitää öljyllä lämmitettäviä talon pattereita päällä juuri ollenkaan, vaikken sitä itse maksakaan. Olen jo monta kertaa ajatellut hankkia koskettimella varustetut jakorasiat, josta samalla sammuu monia muitakin ehkä hieman virtaa kuluttavia laitteita, sellaisia joissa on muuntajia, mutten ole vielä muistanut. Ja opettelen pöytäkoneenkin sulkemisen. Tärkeimmät lamput ovat jo kauan olleet energiaa säästäviä.

Lämpimämpien ilmojen tullen täytyy ikkuna laittaa raolleen ja samalla laittaa pattereita päälle. Raitis ilma on kuitenkin niin tärkeää. Vanha asunto, jossa laitetaan ruokaa haiskahtaa väkisinkin. Pinnat ovat ennestään karheita ja niihin tarttuu. Tässä asui ennen minua piintynyt tupakkamies ja nikotiinit maalattiin piiloon. Ja keittiön tiskipöytäkin haiskahtaa homeelle. Talven aikana väkisinkin, kun käyttää ruokaöljyä ja tiskaa käsin, astiat piintyvät. Yksin asuessa se ei haittaa, mutta kun vieraita tulee, täytyy jynssätä.

En voisikaan näin pienessä asunnossa pitää astianpesukonetta, mutta suhtaudun siihen epäluuloisesti. Astioiden esipesu ja niiden latominen sisään ja ulos vie sekin aikaa. Kone kuluttaa astiat rumiksi ja voimakkaat pesuaineet eivät kai nekään ole siunaus. Jos omistaa kunnon tiskipöydän ja kuivauskaapin, myös käsinpesten selviäisi hyvin mielestäni - jos ei ole allerginen kuten tyttäreni. Käsin tiskaaminen käy nopeasti ja on myös "karmajoogaa". Eikä tietenkään kannata huuhdella juoksevalla vedellä. Itse olen aikoja sitten keksinyt, että voi huuhdella juoksevalla, puhtaalla vedellä, jos huuhtelee siihen ammeeseen, jossa pesee. Aloittaa vaan vähällä vedellä. Joku tarkka voi antaa myös lämpimän pesuveden luovuttaa lämpönsä ja kosteutta huonetilaan, mutta putketkin tarvitsevat huuhtelua. Toinen keksintö: Minun ei tarvitse alvariinsa olla ostamassa tiskiharjoja, kun käytössä on kaksi, toinen padoille ja pannuille, toinen puhtaammalle tiskille. Jotkut käyttävät yhtä harjaa ja joutuvat uusimaan harjan usein, mutta siihenhän kulutusyhteiskunta tietysti perustuu. Minun nuoruudessani pestiin epämääräisillä räteillä ja kun ruvettiin ostamaan tiskiharjoja, se oli modernia. Silti vanhoista vaatteista voi leikata pyyhkimisrättejä ja heittää ne sitten pian pois. Yhtä hyviä ne ovat kuin kaupan wettexit ja muut, ja vanhoilla räteillä on myös hyvä imukyky. En ole vuosikymmeniin ostanut muovikaseja kuin hätätapauksissa. Täytyy vain opettaa itsensä pitämään kangaskassia taskussa tai reppua selässä.

Itse lajittelen pahvit, muovit, metallit, lasit, paperit, kompostoitavat, kun lähelle on laitettu komeita molokkeja, mutta ihmettelen talon asukkaita, kun eivät juuri viitsi. Ehkä he ovat viisaampia kuin minä ja tietävät, että kuitenkin kaikki kaatopaikalla kaadetaan samaan kasaan tai sitten viedään poltettavaksi Turkuun, en tiedä. Samalla se lisää käsitystäni ihmisen loputtomasta laiskuudesta, typeryydestä ja tietämättömyydestä. He myös pesevät pesutuvassa vajailla koneilla. Minulla on paljon alus- ja liinavaatteita ja tarvitsee pestä vain silloin kun isot koneet saa täytettyä samanvärisillä. Samanlaisia tietämättömiä olivat ekoihmiset Keuruulla. Lajittelu ei pelannut, ajettiin autoilla kylälle vaikka pyörälläkin olisi päässyt, pestiin vajailla koneilla, tuhlattiin energiaa. Eivät ne ihmiset olleet ollenkaan ekotietoisia, joitakin poikkeuksia tietysti oli. Puhumattakaan siitä, että linkolalainen työ olisi maistunut, paitsi ehkä aurinkoisella ilmalla muutamia kertoja kesässä ja niin kauan kuin oli kivaa, niinhän Linkolakin lohkaisi vihreistä.

En käy saunassa, mutta lämpimässä kylvyssä joka päivä. Silti ammetta ei tarvitse laittaa täyteen likimainkaan. Kylpy on terveyteni salaisuus enkä sellaisesta hevin luovu. Sähkösaunassa väsyy, silmät väsyvät, iho kuivuu. Vanhan kerrostalon saunan pukuhuone haisee ja itse sauna on pätsi.

Autosta voisin luopua, mutta toistaiseksi en, koska yhä odotan, että jostain työpaikka ilmaantuu ja voin pakata auton ja nostaa kytkintä tai muuta mukavaa. En sillä paljon ajele nyt.

Parasta ennaltaehkäisyä on terveyden ylläpitäminen. Hyvä ravinto ja liikunta. Niiden avulla voi pysyä kunnossa eikä tarvitse liian aikaisin kuormittaa yhteiskunnan palveluverkkoa ja oma elämä pysyy antoisampana. Liikunnan avulla noidannuolet ja muut kivut pysyvät loitolla ja verenkierto ja hengitys kunnossa. Vaikka syönkin hieman liikaa ja on vähän ylipainoa, pysyn terveenä liikunnan avulla. Syön täysjyvätuotteita, vihanneksia, hedelmiä ja kalaa. Hyvin vähän prosessoitua ruokaa. Kala varsinkin tuntuu tärkeältä nykymaailmassa ja uusimman tiedon perusteella, ja sitäpaitsi se on hyvää. Ostan myös edullisesti.

Henkinen puoli: Tietysti on puutteita sosiaalisuudessa ja parisuhde puuttuu, (se johtuu kronkeluudesta), mutta silti aivoni pysyvät kunnossa lukemisen, liikunnan ja tietokone/nettiharrastuksen ansiosta. Myös työttömyydessä on puolensa: kaikkeen jää aikaa.

Olen ostanut aikoinani niin paljon vaatteita, että ne riittävät loppuiäksi. Netti korvaa muut tekniset vempeleet, johon olen kyllä pistänyt aikoinani suhteellisen paljon rahaa. Ulkomaanmatkoja en juuri tee, paitsi Ruotsiin. Minusta Suomi, netti ja mielikuvitus riittää. Minulla on onneksi pesämunaa pankissa ja pitkäkään työttömyys ei haittaa enkä ole jäniksen selässä. Halpa asuminen ja liikojen menojen karsiminen ehkä auttavat.