Unelmat paremmasta maailmasta

Kuinka sitä on tottunut Internettiin ja sen mahdollisuuksiin taustatiedon antajana. Viikon poissaolo sen äärestä ei ollut mukavaa.

Luin joitakin juttuja Jokelan surmatöiden tekijästä. Wikipediaan oli jo ehtinyt seikkaperäinen artikkeli, jossa oli lopussa jopa koottuna Auvisen omia dokumentteja.

Muistan kun olin Marketta Hornin luona, ja hän tuli kertomaan tapauksesta ja avasimme television. Vaikka taustoista ei silloin vielä tiedettykään, otin puheeksi sen kuinka tärkeää on, että nuorille ei syötetä pelkkiä uhkakuvia. Jotenkin se kuului mielestäni siihen tilanteeseen. Vasta myöhemmin selvisi, että Auvisen äiti on ollut kiinteästi mukana samoissa piireissä kuin Marketta, ainakin Elonkehä-lehden ympärillä. Hänen nettisivunsa ovat edelleenkin luettavissa, ja niistä saa suhteellisen sympaattisen kuvan paitsi, että hän ihailee Linkolaa, jonka mielipiteet ovat todella kamalia. Tässä on amujan äidin kokoamia Linkolan ajatuksia: Unelmat paremmasta maailmasta!

Linkola on samalla Liikkeen Pyhimys. Hän on erinomainen tyyliniekka ja ihmisenä todistetusti sympaattinen henkilö, jonka minäkin totesin, kun olin häntä kuuntelemassa kerran Ähtärissä. Silti hän on myös pahin fascisti ja öykkäri mielipiteiltään.

Markettakin ihailee Linkolaa, mutta sanottakoon, että hän sanoutuu irti tämän väkivaltaisista mielipiteistä. Vaikka hän sanoo kannattavansa huipputekniikkaa ja -tiedettä, hän ei ollenkaan tajua kuinka läheisesti se liittyy ns. kapitalismin ja markkinatalouden rakenteisiin. Huipputiede vaatii suuria pääomia ja monesti tutkimuslaitoksia. Kaupallisuus liittyy aivan kiinteästi mukaan tutkimukseen.

Linkola itse ihannoi lähes kivikautta, käsin tekemistä ja kovaa työtä ja kuria. Hänen kannattajillaan on sokea piste silmissään Linkolan suhteen. Olen ajoittain lukenut Elonkehää, aina kun se on silmiini sattunut. Siinä on monesti ihan mukavia ja sympaattisia juttuja ja olen pitänyt myös sen kriittisyydestä, vaikka kovin korkeata tasoa ne eivät ole olleet, olen tajunnut vaikka en olekaan itse mikään huippu millään alalla. Olen lukenut sitä, koska olen tiedonhaluinen, olen halunnut nähdä, mitä eri ihmisten mielessä liikkuu. Tilaamaan en ole koskaan ryhtynyt. Samanlaisia mielipiteitä on tietysti ollut kosolti myös tapaamissani ekoyhteisöjen asukkaissa, vaikka vain harvoin ne ovat nousseet edes Elonkehän tasolle, jossa sentään on paljon koulutettua väkeä.

Kyllä siinä nyky-yhteiskunnan kritiikissä on monesti vinhaa perääkin. Se tekee paljon syrjäytyneitä ja sairaita. Luontoa ja ympäristöä on tuhottu jne. Vaatimaton ekoelämä on monesti ihan tervettäkin. Ihmiset ovat hyvää tarkoittavia idealisteja, jotka näkevät unelmia paremmasta maailmasta, kuten Jokelan ampujan äitikin.

Ihannekuvilla voi leikkiä ja ihanneyhteisöjäkin perustaa. Voi muuttaa maalle ja viljellä perunaansa, mutta kaikenkattavaksi ratkaisuksi siitä ei ehkä valitettavasti ole. Ihmisen olemassaolo on aika suurelta osin perustunut tieteeseen ja tekniikkaan, koneorjiin, työnjakoon, kilpailuyhteiskuntaan. Niiden avulla hän on vapautunut siitä loppumattomasta raadannasta, joka muuten olisi hänen osansa. Joskus historian hämärissä, suotuisissa oloissa elämä on saattanut olla myös leppoisaa oleilua keräilyn ja yhdessäolon parissa, mutta elämä on ilmeisesti kuitenkin ollut lyhyt ja väkivaltainen ja julma.

Ihminen on lisääntyessään tehnyt eräänlaisen faustisen sopimuksen eteenpäinmenosta. Hän on käyttänyt sumeilematta hyväkseen ympäristöään, aivojaan ja käsiään ja rakentanut uskomattomia järjestelmiä. Nyt kun väkimäärän lisääntyessä ympäristö alkaa osoittaa kulumisen merkkejä ihminen ei välttämättä enää osaa pysäyttää tuota edistystään vaan jatkaa matkaansa tuhoaan kohti. Edessä on suuria mullistuksia ja vaikeuksia ellei hän pysty tieteensä ja tekniikkansa sekä yhteiskuntansa avulla sitä pysäyttämään. Ehkä sen ansiosta, että ympäristölle ja materiaaleille tulee vähitellen hinta hän pystyy luovimaan tästäkin karikosta ja keksimään korvaavia energiamuotoja esimerkiksi. Ehkä hän pystyy myös sopimaan kansainvälisestä sopimustaloudesta, en tiedä.

Väkivalloin ihmisten lukumäärää ei voida pysäyttää eikä ihanneyhteiskuntia rakentaa. Enpä usko, että myöskään pelkällä ns. henkisellä heräämisellä pitkälle potkita, vaan sen on tapahduttava rinnan materiaalisen ympäristön kehittymisen kanssa.

Linkolan ja eräiden muiden ideaalit ovat paitsi naiiveja myös ns. protonatsistisia. Olen useaan kertaan kirjoittanut näistä ihanteista, jotka joidenkin mielestä esim. hämärä filosofi Steiner jakoi. Jokin aika sitten kirjoitin eräästä kirjasesta, jonka muuan tuttava kouraani pisti, ja joka on myös netissä. Vaikka tuttava on kovasti sympaattinen ja kiltti ja sitä ovat varmaankin useimmat ns. elonkehäläiset, ekovihreät ja elämänsuojelijat ei se sitä muuksi muuta, että heidän ihanneyhteiskunnallaan ei ole poliittisia toteutumisen mahdollisuuksia ja se on kamala hirmuvalta. Ihminen on myös tottunut mukavuuksiin ja vaikka hän valittaa, ei hän niistä luopuisi. Sitä paitsi nuo ihanneyhteiskunnat ovat kovasti autokraattisia Onneloita, joissa kaikesta hehkuttelusta huolimatta ei olisi kiva elää. Minä ainakin viihdyn modernissa ajassa ja kehittyneen länsimaan asukkaana. Köyhänä kehitysmaalaisena ei kai olisi kovin kiva olla, vaikka Marketan mielestä köyhät aasialaiset vaikuttivat onnellisilta. Eikä tämä yhteiskunta ole suinkaan mikään ihanne vaan ehkä paras huonoista vaihtoehdoista.

Tässä on lainaus tuosta tuttavani kirjasesta:

"Alkoi raivokas taistelu, jossa henget ulvoivat ja rynnäkkökiväärit ratisivat. Järvet, joet ja monet merenlahdetkin värjäytyivät verestä punaisiksi. Tyhmälistön diktatuuri murskautui potero poterolta, ja vallan kaappasivat armottomat, karmeanaamaiset miehet, jotka kävelivät tyynesti ruumiiden ylitse, paiskasivat roistomaisen demo-(ni)kratian historian tunkiolle ja ryhtyivät korjaamaan ihmisen kohtalokkaita virheitä..."

Yritin sanoa, että jonkunhan on kuitenkin tuotettava se hyvä, jota me kaikesta huolimatta nautimme täällä länsimaissa. Kaikki eivät voi olla vaihtoehtoihmisiä ja elää ekoyhteisöissä. Mikä hyvä, oli Marketan vastakysymys. Hän ei löytänyt mitään. Ei terveydenhoidossa, ei oikeusjärjestelmässä, kommunikaatioissa, koulussa, sosiaalihuollossa eikä missään. Siinä oli juuri se syy, miksi rupesin häntä moittimaan pessimististä ja siitä, että nousevalle nuorisolle on myös kerrottava kuinka paljon sitä hyvää kuitenkin on. Ennen kuin lehdistä oli luettavissa, että massamurhaaja oli kasvanut vaihtoehtopiireissä ja sieltä ehkä imenyt sekavat aatteensa.

Netissä on mm. Panu Höglundin pääosin todella hyvä kirjoitus tästä samasta aiheesta.

Lisäys: Edellinen postaukseni on saanut linkkivinkin, jossa on englanninkielinen artikkeli tästä samasta aiheesta