Koska olen impulsiivinen, laitan heti luvan saatuani Marketan kirjan Neljän dollarin päivä nettiosoitteen tähän linkiksi. Siinä ei vielä ole edes hänen sähköpostiosoitettaan, jos ja kun joku kustantaja haluaisi ottaa yhteyttä. Mutta tulee. Tuskinpa kustantajat edes lukevat Maalaisen blogia. Kotisivuun tulee varmasti muutoksia aikaa myöten, se on vasta raakaversio. Voisin kuvitella kuinka joku piirtäjä kuvittaisi urhean suomalaisnaisen seikkailut.
Kuten olen sanonut, teksti on niin eloisaa, että kuvitusta ei välttämättä tarvita. Otan mielelläni kommentteja vastaan ja vielä mieluummin itse tekijä.
Monesti on käynyt niin, että olen kuin sydänverelläni jotakin kirjoittanut, eikä värähdystäkään lukijoissa. Kävijälaskurissa kyllä näkee, että kävijöitä on yhä harvinaisen paljon ja trendi on nouseva. Blogilistallakin pysyttelen aika korkealla. Se on palkkio. Minussa se vika varmasti on, mutta olemme toisaalta poispilattua nettikansaa ja vielä suomalaisia. Opettajana sen tietää, kun kuulijakunta ei puhu eikä pukahda joskus.
Netissä on tarjolla niin paljon hyvää, valinnan varaa on. Ihmiset haluavat pysytellä omissa ympyröissään. Se ärsyttää minua suunnattomasti esim. isossa siskossani, tuo uteliaisuuden puute, useimmissa asioissa ainakin. Silti me pysymme hyvissä väleissä, eihän tuollaiset ratkaise. Miten sitten jotkut pystyvät saamaan uskollisia keskustelijoita, luomaan sosiaalisen yhteisön? Mikä on heidän salaisuutensa? Täytyy varmaan osata iskeä oikeaan tunteeseen. Mikä on esimerkiksi Ikkunaiineksen, Saaran, Panun salaisuus, kun he ovat onnistuneet yhteisön luomisessa?
Eipä silti. Olen niin kärsimätön ja matkalla aina eteenpäin, ettei minusta ole keskustelijaksi.
Joka tapauksessa tässä on mielestäni yksi parhaita linkkejä, joita olen antanut. Tämän käsikirjoituksen on kuitenkin Tammen asiantuntija lukenut ja kehunut tarinaa huikeaksi seikkailuksi. Ehkäpä laitan senkin mukaan myöhemmin, koska sitä saa kuulemma käyttää.
Käytkö itse kommentoimassa toisten blogeissa? Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
VastaaPoistaTyylisi on usein kertoilevaa ja kuvailevaa. Et heittele kysymyksiä etkä ärsytä (ainakaan minua).
Löysin sivuillesi joskus, kun googlasin kuvia tekevää siskoasi. Sen jälkeen olen käynyt täällä lähes joka päivä.
Sinullakin on ilmeisesti visuaalista lahjakkuutta, koska kirjoitat siten kuin kirjoitat.
En hirveän paljon käy kommentoimassa. Jonkun verran kuitenkin. En oikeastaan jaksa arkielämässäkään tavallista arkipuhetta. Siinä on tietenkin useita tasoja, mutta en näe sitä kommunikointia, mikä useinkin on "turhan" puheen alla. Suurin osa on tylsää. En oikeastaan kaipaa konventionaalista juttelua, jos sitä tarkoitat.
VastaaPoistaOli kuitenkin kiva, kun kommentoit, ei se siitä kiinni ole.
Hei,
VastaaPoistaKiva kun olet Marketan tarinaan perehtynyt ja liittänyt linkiksikin. Vien äidille nyt printatut ja suurennetut blogit luettavaksi. Älä julkaise tätä jollei pakko!