Kuukausiliitteen juttu

Jos nyt maininta maalaisen blogista säilyy kuukausiliitteen julkaisuun, parempaa mainosta en tule enää koskaan saamaan. Tämän jälkeen täytyy keskittyä sisältöön. Juttunihan ovat olleet tehtyjä hetken mielijohteesta, suurempia pohtimatta ja höyläämättä.

Monet, monet erinomaiset blogit jäivät maininnatta. Pidän lehtien tuloa Blogistaniin pelkästään hyvänä. Ne nostavat laatua. Ammattilainen on aina ammattilainen. Hitunen huomiosta rippuu meille pienillekin. Ilmiö on sama kuin kauppakeskuksissa. Suuret kauppakeskukset tuovat asiakkaita pienille erikoisliikkeille. Ne eivät ole pienten surma.

Hesarin artikkeli on tosi hyvä. Siinä on kokeiltu Suomen oloissa uudenlaista tapaa tehdä juttua. Olemme saaneet nähdä sen kasvavan ja olemme saaneet osallistua sen tekemiseen. Kuukausiliitteeseen tuleva artikkeli on laaja ja esittelee blogi-ilmiötä kattavasti.

En pidä itseäni kovin nokkelana; osani on keskinkertaisuus. Vieraanani oleva poika osoittaa sen mielellään. Peleissä en pärjää hänelle. Kävin ostamassa hänen käskystään pari kummallista stressilelua, metallista vänkyrää, jotka on mahdollista pujottaa irti toisistaan. Hän ratkaisi ongelman hetkessä. Minä sain käyttää aikaa enkä oppinut kovin helpolla liikesarjaa.

Olen ajatellut, että poika pitäisi jotenkin testata. Aion katsoa löytyykö testejä netistä. Sanoin, että vaarana voi olla, että jos hän osoittautuu lahjakkaaksi, hänen täytyy opiskella ylioppilaaksi ja sen jälkeen vielä jotakin. Nyt hän suunnittelee isonsiskon esimerkin mukaan, että menee kymppiluokalle ja sitten jotakin elektroniikkaa. Minusta on mahtavaa, että hänellä on tulevaisuudensuunnitelmia. Hän tarvitsee kymppiluokan, koska hän on niin pieni, jotta fysiikka ehtii mukaan.

Koulussa menee kuulemma hyvin, mikä on vastoin ennusteita, sillä aikaisemmin ei ole aina mennyt. Yleensä häntä vaivaa ihottuma, mistä ei ole nyt jälkeäkään. Hän on ehtinyt olla ns. kotiopetuksessa, kun ihottuma oli pahimmillaan. Hän kyllästyi siihen. Isolla veljellä meni koulu aika huonosti. Hän ei jaksanut herätä. Hän vietti ns. välivuoden ja aloitti ammattikoulussa, veljet kertoivat, että ei hän sielläkään nyt jaksa olla. Eilen nuorempi kertoi, että poika oli tompeluuttaan polttanut toisen sisaren mopon. Muistan kyllä kuinka joku kertoi moottorisahan käynnistyksestä pienen bensatilkan avulla. Ehkä pojat olivat yrittäneet samaa temppua. Mikä onni, että pääsin eroon varaisänä olemisesta ainakin isolle veljelle. Se olisi voinut osoittautua liian vaativaksi haasteeksi. Salattuja elämiä olisi voinut tulla aivan riittämiin. Tämä yksi riittää vallan mainiosti haasteeksi. Enempään minulla ei olisi resursseja.

Meinasin saada taas hepulin vieraitteni sotkuisuudesta ja sain heidät ainakin kokoamaan ympäri lojuvat vaatteensa. Toinen tiskasikin, vaikka tuloksena olikin rasvaisia tiskejä. Hän ei tainnut tietää esipesusta. Imurointi unohtui, vaikka siitä muistutin. Kylpyhuone haisee pultsarille. Pojat onnistuivat kastelemaan lattian ammeen takaa, jonne on vaikea pääsy. Tuntuu, että lattialle olisi pissitty, vaikka heidän maavaransa on huomattavasti matalampi kuin minun. Nuorempi ei osaa edelleenkään vetää vessapaperia telineestä, puolet rullasta oli kasassa lattialla kuten se tapasi olla Keuruulla. Olen sanonut lapsen äidille ja hänelle itselleenkin, että keskittymisvaikeudet viittaavat ehkä ADHD syndromaan, että poika pitäisi testata.

Äiti, joka itsekin on opettaja, mutta ei kovin valistunut sellainen, ei halua uskoa. Isolle veljelle kävi kuten kävi, ainakin koulu-uran suhteen. Työelämässä ja elämässä voi tietenkin mennä ihan hyvin, jos hän pääsee ammattiin vaikka käytännön kautta. Lasten äiti on laiminlyönyt monia sellaisia asioita, joita keskiluokan kunnon vanhemmat pitävät itsestään selvinä. Hän on ihannoinut luonnonlapsisuutta ja vapautta ja tässä on tulos. En nyt ryhdy näitä laiminlyöntejä uudelleen luettelemaan. Lapsilla on monia, jopa suoranaisia vammoja, jotka johtuvat vaihtoehtohoidoista ja laiminlyönneistä. Heitä ei ole kasvatettu asianmukaisesti.

Tämä kaveri pitää kuulemma historiasta oppiaineena. Mikä mieluinen yllätys. Luulen, että olen saanut olla mukana tukemassa häntä myönteiseen kehitykseen. Toissailtana tuli Hugh Grantin tähdittämä filmi vähän vastaavasta tapauksesta. Yksinhuoltajaäidin poika lyöttäytyi aikuisen miehen seuraan ja sai hänet ryhdistäytymään. Hieman samoja aineksia on tässäkin.