Taas perjantai

Päivän saldo oli yksi rikki mennyt ikkuna. Kuumensin sitä liikaa kittiä poistaessani tai siinä oli vika jo ennestään. Lohdutan aina itseäni, kun havereita tulee: Tekevälle sattuu. Minun maalaamiseni jälki ei ole hääppöistä, ikkunanpokatkin puolilahoja, talossa muurahaisenpesiä ja lahoa, kellariin tulee vettä ja piipunjuuresta sitä on vuotanut ties kuinka kauan - euron tästä talosta olisi vain tarvinnutkin pulittaa kunnalle, jos olisi maksanut tontista kunnolla.

Ehkä siitä talosta kummminkin jotakin tulee ja jos ei tule, vahinko ei ole minun.

Vanhoilla traktoreilla ja koneilla pelatessa sai tottua, kun ne rikkoontuivat. Olen myös suhteellisen tottumaton käytännön mieheksi. Työnvälityksen lähettämien työmiesten motivaatio on mitä se on. Toinen oli poissa lääkärillä koko päivän, toinen tekee lähtöä aivan liian aikaisin eikä hommista tule juuri mitään. Molemmat istuskelevat suuren osan ajasta tupakilla. Sellaista se on. Minun työmoraalini on paljon korkeampi kuin työmiesten, mutta onhan minulla palkkani.

Nämä ovat tietenkin työttömiä, mutta miten on mahdollista, että suomalaisten miesten keskipalkka on kolmen tonnin hujakoilla. Naisten 7-8 sataa vähemmän. Epäilen, että useimmiille maksetaan turhasta. Uskoin, että oma palkkani lähentelee keskipalkkaa, mutta mitä vielä. Hyvin suuri osa ihmisistä joutuu kärvistelemään näköjään aivan nälkäpalkoilla, esimerkiksi hoitoalalla ja kaupan matalapalkoilla, luulen. Oma palkkani riittää tosin pitkälle, koska ei ole työmatkakuluja ja asuminenkin on puolet halvempaa kuin kaupungin yksiössä. Muitakin menoja on vähemmän. Olen palkkaani aivan tyytyväinen.

Nyt kun uusi terrori-isku puhuttaa, en löydä mitään oikeutusta ahnaalle terrorismille, en edes ilmauksena maailman epäoikeudenmukaisuudesta. Mutta jos se panee liikkeelle todelliset pohdinnat rakenteiden korjaamiseksi, siitä on välillistä hyötyäkin. En näe kehitysavulla suuriakaan mahdollisuuksia. Kauppa ja työnteko, oma ponnisteleminen on ainoa keino nousta. Tämä pätee myös oman maamme köyhyyteen ja työttömyyteen. En ole oppinut taloustieteitä, joten mielipiteeni perustuvat vain luuloihin. Minulla on maalaisen epäluulo myös taloustieteitä kohtaan. Epäilen, että hienoihin kaavoihin otetaan vain muutamia muuttujia. Ympäristö, missä muuttujat toimivat on myös varmaankin keinotekoinen. En usko maailman taipuvan yhtälöiksi.

Kuvittelen, että EU:n rakentamat talousesteet kehitysmaihin päin ovat se suurin kanto kaskessa, jos nyt ajatellaan tätä maailman kolkkaa. Luin jostakin, että esimerkiksi keinotekoinen sokerin tuotannon tukeminen EU:ssa estää kehitysmaiden sokeriruo´on tuotantoa kehittymästä. Vaikka siis Suomessa tuhannet viljelijät joutuisivatkin lopettamaan, jos juurikkaan tuotantotuki vähentyisi, se ei haittaa. Sokerijuurikkaan viljely on sitäpaitsi ympäristöä kuluttavaa monikulttuuria. Suomalaiset viljelijät voisivat ruveta tuottamaan vaikka bioenergiakasveja, jos ohjausta siihen vain tulisi valtiolta. Hallituskoaliitio saattaa vain olla niin sopua etsivää, että radikaaleja päätöksiä on turha odottaa.

Työvoima ei vielä pitkään robotisoidu - jos koskaan. Halpaa työvoimaahan hakemaan Kiinaan ja Intiaankin mennään. Vielä halvempaa työvoima on Afrikassa. Koska on Afrikan vuoro?

Uskon, että terrori-iskujen pontimena on pelkkä ahneus, toisilla näyttää olevan enemmän maallista hyvää. Myöskään kansalaisjärjestöaktiivien naiivi idealistisuus ja kapitalismivastaisuus ei vetoa. Se on samaa, tappakaa kulakit-ratkaisumallia, jota niin menestyksellisesti kokeiltiin neuvostomaassa. Uskon, että todellisella liberalistisella taloudella on ainoat mahdollisuudet poistaa maailmanköyhyyttä. En tarkoita riistoa vaan todellista kilpailua. En tosin tiedä näistä asioista mitään, kuten olen useaan otteeseen sanonut.