En joutunut tekemisiin sosiologian opiskelijana nuoren ja terävän Seppo Toiviaisen kanssa. Hän oli sosiaalipsykologian ja Antti Eskolan assistentti ja näkyvä hahmo yliopiston kuppilassakin. Oikein mieleenpainuvia persoonallisuuksia opettajissani ei tosin ollutkaan. Ehkä eräs, jonka prooseminaarissa olin, oli Uolevi Arosalo, joka kuoli hyisellä merellä pitäen kiinni kaatuneen alumiiniveneen kölistä. Aineen professori oli virkavapaana ja vt:nä oli sievä ja viisas Liisa Rantalaiho. Tutustuin Seppo Randelliin vähän vasta aivan opintojen loppuvaiheessa. Ei puhettakaan, että olisin kehdannut mennä hakemaan neuvoja vaan pykäsin graduni reilussa viikossa, kun siihen sain lopulta ryhdyttyä. Olin harmaa massaopiskelija, josta ei sitten tullutkaan mitään.
Seppo Toiviaisen kuolinilmoitus oli saanut kuvakseen jonkun pönäkän 1800-luvun kuvan, ehkä jonkun saarnamiehen. Eilisen lehdessä oli oikaisu. Muistokirjoituksessa kerrottiin entisen huippuintellektuellin, tiedemiehen ja kansanedustajan alkoholisoituneen loppuiäkseen. Yliopistouran jälkeen hän oli taistolainen kansanedustaja, jonka nimi näkyi usein lehdissä. Suomen muuttaminen vasemmistolaiseksi ei onnistunut laillistakaan tietä.
Impulsiivinen maalainen
Rantalaihon Liisan kanssa olen käynyt hyviä keskusteluja kirjallisuudesta. Mukava ja viisas nainen. Hänen miehensä Kari harrastaa scifiä, tai harrasti ainakin viimeksi tavattaessa. Ainoa koskaan tapaamani koti, jossa kirjahyllyt kiertävät eteisen ulko-oven päältäkin, vaikka kirjojenkeräilijöitä tunnen muitakin. Liisa sanoi, että kylpyhuoneeseen hän ei anna kirjahyllyä panna.
VastaaPoistaNimenomaan Liisa harrastaa scifiä.
VastaaPoistaKiitos ja kaikki hyvät ajatukset Sepolle: herkälle ja lempeälle ystävälle, joka maailmanparannusprojektin epäonnistuessa haavoittui syvästi, kärsi ja kuoli.
VastaaPoistaPalautit mieleeni järkytyksen, jonka Uolevi Arosalon traaginen kuolema aiheutti. Olin hänen äitinsä työtoveri ja tunsin hyvin sekä äidin että pojan.
VastaaPoista