Nyt se tulee

Se tulee yllättäin, mutta ei tyhjästä, vaan vaatii ärsytystä. Sitä jatkuu uskomattoman pitkään ja kovaa, sitä tulee ja tulee... Roosa Meriläisen naurua. Joka ei ole kuullut Roosan naurua, ei ole kokenut mitään. Roosa nauroi Aamu-tv:ssä, mutta en kuunnellut mistä syystä. Kotipuolessa ja ennen vanhaan Moskuvaaran, joen takana, kaukana kaikesta olleen syrjäkylän tyttäret olivat kuuluisia tuontyyppisestä naurusta.

Mitä kylännimiä muuten Sodankylässä onkaan: Kersilö, Sassali, Petkula, Sattanen, Aska... Niissä asuvat ihmiset saattoivat olla hieman erikoisia, kuten Mosku-filmi kertoi. Timo Mukan maailma oli niitten todellisuutta. Saattoi olla serkusavioliittoja ja muuta muhevaa.

Ajoin tänään lähes 60 km pyörällä. Uskon löytäneeni tarpeeksi ison renkaan miestenpyörääni. Ostin varapyöräksi hyväkuntoisen naisten Tunturin, jonka istuin oli rempallaan, mutta muuten se on loistokunnossa. Maksoikin vain 79 €. Lidl mainostaa geelillä täytettyjä pyöränistuimia. Jos vain pääsen niitä katsomaan, ostan. Tuskin sellainen kestää pitkään, mutta ei tarvitsekaan. Takapuoli on se paikka, mikä joutuu koville pyöräillessä. Steinbeck puhui joskus, että katsokaa kuorma-autokuskien takapuolia, ne ovat pienet ja kiinteät, kun joutuvat päivittäiseen pompotukseen.

Voi ollakin siihen aikaan, kun penkit olivat kovempia ja joustamattomia. Nykyään on varmaan päin vastoin, kun kuskit syövät liikaa täyttävää ruokaa tienvarren suosikkipaikoissaan. He ovat trendsettereitä, heidän suosionsa takaa paikalle menestyksen. Uuden kahvilan avaaajan pitäisi varmaan vuokrata muutama rekka paikkansa eteen, jotta muutkin kuskit uskaltavat sisään. Ajokiellossa olevakin kelpaisi seisomaan parkkipaikalla.

Meikäläisen takapuoli tuskin on yhtään pienempi vuosien pyöräilystä. Tänään join kahvia ja kävin ylikierroksilla eivätkä kilometrit painaneet. Huoltomies huuteli parvekkeelta, että hiljennä ihmeessä.

Naamani on varmaan kevään jälkeen yhtä ruskea kuin aina ennenkin. Muistutan rantojen miehiä väriltäni ja vähän olemukseltani, mutta minussa on ehkä havaittavissa hieman sivistyksen jälkiä, ainakin jos katsoo rillejäni, jotka ovat saaneet Giorgio Armanin nimen sankaansa. Minulla on jäljellä kauhtuneet Hankkijan ja Husqvarnan lippalakkini, mutta haluaisin vaihtaa sarkaisen talvilippikseni vähän modernimpaan, sillä olenhan nyt sentään palvelualalla ja projektityössä.

Vein naapurille pyörän lainan palkaksi purkin karpalohilloa ja lupasin kysyä jarrupalan hintaa, sillä jarrut eivät oikein ottaneet. Vaihtaa voin ilmaiseksi, sillä osaan torpedo-navat ulkoa. Näin päivällä hänen ovenkahvassaan pari haukea ja kysyin voisiko hänen toimittajansa myydä minullekin. Sain heti fileeratun hauen tarvitsematta maksaa. Kannattaa luoda naapurisuhteita.

Kävin asiakkaan kanssa meren rantaan parkkeeratussa, erään vapaaseurakunnan asuntolaivaksi ja kiertäväksi sananjulistusarkiksi rakennetamassa entisessä troolarissa. Paikat olivat hienot ja työharjoittelussa vuoden ollut asukas oli miellyttävä esittelijä. Hän näytti minulle asuntotilat, komentosillan ja konehuoneen. Tähän laivaan olisi varmaan mahdollista sijoittaa työharjoittelija, mutta minulla ei ole tällä hetkellä sopivia kandidaatteja. Kunhan tässä mennään jokin aika eteenpäin, tilanne saattaa olla toinen.

Sain myös uuden asiakkaan iltapäivällä. Otamme rauhallisesti ja katsomme, mitä voimme tehdä lähitulevaisuudessa. Asiakkaiden tulovirtaa on selvästi alkanut olla. Kolme uutta alle kuukaudessa on jo monta.

Kurssin järjestäjä ei tarttunut haaviini, olikohan hintapyyntö liian suuri. Minun ajatukseni oli networking, (minkä tässä yhteydessä käsitän yhteisöllisyydeksi), jota järjestäjän ATK-asiantuntija ei varmaankaan ymmärtänyt. En tunne suurta pettymystä. Yritin ainakin muuttaa harrastuksen rahaksi, mutta aika ei ollut kypsä.

Tuulikki soitti kännykkään ja ihmetteli, että se on päällä. Olen töissä, sanoin ja lupasin soittaa jonain aamuna tietokoneella, kun hän ennen muitten heräämistä menee laittamaan aamupuurot väelle. Kohta hänen aamuohjelmaansa kuuluu Yrttilässä taimien kanssa puuhailu. Siitä hän nauttii yli kaiken. Hän on oikea Demetra, yrttien ja kaikenlaisten kasvien ja kukkien hengetär.(Toivottavasti tiesin, mistä puhuin.)

Hänen asiansa oli kysyä, missä tilalla on sopivaa romua metallikeräykseen. Kerroin paikat, sillä olen edelleenkin ehkä ainoa joka hallitsee ne asiat. Romua on edelleenkin vaikka pari vuotta sitten keräsin täyden kuorma-autolastin. Nyt lähtee pari vanhaa maatalouskonetta ja ikivanha peräkärryn runko sekä vähän pyörän romua ja muuta kamaa. Varoitin koskemasta muihin pyörän runkoihin, joita niitäkin on kiitettävästi.