Yksi uudehkoista seuraamistani blogeista pohti blogitrendin murtautumista esiin. Vuosi sitten vielä suurta väheksymistä, nyt kiinnostusta esiintyy kaikkialla. Työpaikoilla ja kotona blogataan ja "varastetaan" aikaa muulta. Todella hyödyllisesti käytettyä aikaa akkujen pikalataamiseksi.
Kun kirjoitin kirjeen toiselle kurssinjärjestäjälle, sanottiin olemme kovasti kiinnostuneita. Osoitus siitä, että blogit ovat nyt jo tunnettuja. On eri asia sitten, meneekö ehdotukseni läpi, sillä ATK-asiantuntijapiireissä on muutosvastarintaa. Aikaisemmin vaivalla opitut taidot menettävät merkitystään, kun enää ei tarvitsekaan olla julkaisutekniikkojen ja koodauksen asiantuntija. Expertit sanovat blogien myötä turvallisuusriskien kasvavan, vaikka maailmassa ei vielä olekaan esiintynyt kuin satoja tapauksia virustartunnoista blogien yhteydessä. Eivätkö erinomaiset virus ym. ohjelmat tepsi tähänkin uhkaan?
Minun pari vuotta harrastamani propagointi uuden tiedotustavan puolesta pienessä yhteisössäni, ei tuottanut tuloksia. Staattinen kotisivu seisoo kuukausia, jopa vuosia uudistamatta. Nyt sitten, kun virike tulee ulkoa, yhdistykset ja yksittäiset kynäilijät saattavat herätä.
Kirjoittamista harrastavia on paljon ja vielä enemmän potentiaalisia kirjoittajia, joilla olisi taitoa, mutta ei tähän asti motiivia, kun ei ole ollut julkaisuvälinettä.
Matti Lintulahti tekee Mediablogissaan tyylikästä työtä bloggaajana media-ihmisten parissa. Siellä kuten ATK-asiantuntijoilla on yhtä suuri muutosvastarinta, asiantuntija-aseman näennäisesti horjuessa. Molemmat ryhmät horjuvat hetken ja ryhtyvät sitten vastaiskuun ja ottamaan haltuunsa vaikutusvaltaa uudessa mediassa. Pidän sitä ihan luonnollisena, mutta siitä huolimatta myös pahana.
Asiantuntijoiksi itsensä määrittelevät haluavat ottaa myös valtaansa määrittelyvallan ja uuden median hegemonian. Jollakin tavalla tätä tendenssiä vastaan olisi hyvä toimia. Kaupallisen toimijan edustaja haluaa määritellä esim. blogimerkinnän lastuksi. Nämä pyrkimykset ovat mielestäni aivan hyväksyttäviä ja kuuluvat asiaan. Blogien alkuvaiheissa, usein ATK-tukihenkilöinä ja vastaavina toimivat pitivät hallussaan tätä valtaa ja pyrkivät sitä edelleenkin tekemään.
Ihan käytännössä tämä vallan tavoittelu näkyy hiljaisuudessa ja keskinäisessä linkittämisessä ja linkittämättömyydessä ja keskustelun pysyttämisessä omassa piirissä. Tämä on niin vaikuttavaa, että tämä näennäinen arvostus siirtyy sitten uusille kirjoittajille alitajuisesti. Siinä on sanomaton lupaus pääsemisestä mukaan uusiin Hyvä-veli -kerhoihin.
Ei nytkään muutos tule rivitoimittajan tai -päätoimittajan suunnasta vaan kansainvälisistä virtauksista. Suomessa paperilehtien levikit eivät ole vielä romahtaneet, mutta muualla ovat. Nyt jopa Murdock propagoi blogien puolesta, mutta siten että mediatalojen hegemonia säilyisi. Lintulahti on A-lehtien keihäänkärki samassa hengessä. Hyvää työtä hän tosiaan tekee kuten Haakana-niminen skribenttikin.(Nimi tuo mieleen positiivisia muistoja. Sodankylän Sattasessa asui ja varmaan asuu vieläkin kirjailija Veikko Haakana, joka oli porvarilliselta ammatiltaan opettaja. Hän oli loppu-uransa eräkirjailija, mutta esikoisteos "Kiva Päivä" oli yleistä kirjallisuutta. Hänen vaimonsa Anna-Liisa on tunnustettu nuortenkirjailija. Veikko Haakana oli eksoottinen näky parrassaan. Parta ei siihen aikaan ollut kovin tavallinen.)
Mediablogissa pohditaan uusien "kirjallisten" blogien suosiota. Minustakin villit kirjailijat ovat mukavia. Eilen blogiini toi uuden kävijäennätyksen, kun olin saanut linkityksen kirjalliselta "psykonartulta". Latauksia oli n.540. Yksikään ei ollut kommentoinut Milla B:tä, mutta käynyt tirkistelemässä. Heitä riitti sitten tähänkin blogiin. Paha vain, jos seksi on ainoa, mikä vetää.
Impulsiivinen maalainen
Olen ollut huomaavinani, mutten ole tästä aivan varma, sellaisen ilmiön, että tuollaiset "psykonartut" ja vastaavat repäisevät itsensä top-listan 50 tietämille pienessä ajassa paljasteluillaan. Sitten he tulevat tiensä päähän. Koko homman idea on kai siinä, että täytyy todistaa sekin että voi pärjätä ja voittaa myös kirjoittamalla, kilpailemalla kirjoittamisessa. Sitten saa syyn aliarvioida: se nyt on vaan sitä, se kyllä tiedetään mitä se on... jne.
VastaaPoistaEn ole varma, mutta vähän sellaista hajua.
Kirjoitat mielestäni erinomaisia näkemyksiä blogeista verkkojulkaisemisen demokratisoitumisen välineinä. Miinusta blogit vahvistavat demokratiaa kahdella tavalla. Yhtäältä ne antavat jokaiselle mahdollisuuden julkaista hyvin pienin, jopa olemattomin, kustannuksin suurellekin potentiaaliselle lukijajoukolle. Toisaalta blogikulttuurin laajeneminen tekee ko. mediasta vaikean käytettäväksi demokratian ilmenemismuotoja vastaan. Jos valtavirtaistuminen ehkä imeekin pois myönteistä muutosvoimaa, se myös laimentaa kielteistä sellaista.
VastaaPoistaYhteiskunnallista näkökohtaa vielä tärkeämpänä pitäisin yksilöllistä. Julkaisemisen mahdollisuus on voimavara niin perinteiseen kirjallisesti suuntautuneeseen sivistyneistöön kuuluville kuin nuorille mediakulttuurin jäsenille koulutustaustasta riippumatta - siis lähes kaikille, jotka ylipäätään ovat valmiita tietokoneella tekstiä tuottamaan.
"Scribo, ergo sum" on toisaalta hieman pelottavakin tulevaisuudenkuva, jos kirjoittaminen korostuu liikaa yksilön määrittäessä paikkaa yhteisössään. Tuskin ylilyöntien vaaraa kuitenkaan on.
Blogit ovat oikeastaan kolmas aalto verkkojulkaisemisen demokratisoitumisessa. Aluksi, vielä kymmenkunta vuotta sittenkin, verkkomedia oli, kuten kirjoitit, atk-väen hallitsema. Aika pian keksittiin, että HTML ei ole mitenkään vaativa asia, ei mikään ohjelmointikieli, vaan todellakin kuvauskieli (monelle tuolloin suosittua WordPerfect-tekstinkäsittelyohjelmaa käyttäneelle oli melkoinen ahaa-elämys, että HTML ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin se, mitä saatiin WP:ssä aikaan valitsemalla Alt+F3). Tuossa vaiheessa esim. monet pienyritykset ja yhdistykset alkoivat tuottaa verkkosivuja.
Toinen vaihe, osittain ensimmäisen kanssa päällekkäinen, oli toimivien ja halpojen/ilmaisten editoriohjelmien käyttöönotto. Enää ei tarvinnut osata koodia edes sitä vähää, mitä ennen.
Julkaisujärjestelmien kehitys on sitten tämä kolmas vaihe. Esimerkiksi Bloggerin kommentointimahdollisuutta, joka minusta on tähän saakka kaikkein suurin lajinsisäinen muutos tässä genressä, ei olisi parhainkaan XHTML/CSS-osaaja enää voinut toteuttaa, vaan se olisi jo edellyttänyt ohjelmointia.
Tietenkin edelläkävijät, taitajat ja sellaisina itseään pitävät haluavat aina erottua joukosta, ja se on oikein. Erottumisen keinoja ovat itse viritellyt julkaisualustat tai muut palvelut ja ennenkaikkea ulkoasu, jolla jo varhain, paljaan HTML:n aikana, sisällöntuotannon ammattilaiset pyrkivät ainakin maksavien asiakkaiden silmissä erottumaan amatööreistä.