Mini-Taipale

Kävin loistavassa aamupäivän säässä tapaamassa sitä asiakasta, joka viime viikolla jätti tulematta. Nyt aion tutustua hänen eläkepapereihinsa.

Minusta ihan tuntuu, että osa-aikaeläke voi olla paikallaan. Täysiaikainen saattaa pompata kielteisenä takaisin, koska todistuksissa puhutaan osittaisesta työkyvystä ja mahdollisesta osa-aikaeläkkeestä, yhdessä pienessä lauseessa.

Mielenkiintoinen problematiikka. Ilkka Taipale on ajanut yksityistä ristiretkeään viedä väkeä eläkkeelle. Nyt sitä tekevät jo työvoimaviranomaisetkin omien projektiensa puitteissa - myös täällä.

Täällä aloittavan työpajaa rakentamaan alkavan yhdistyksen toiminnanjohtaja antoi ajattelemisen aihetta. Välttämättä ei olekaan toivottomia tapauksia. Ihmeitä tapahtuu. Ihmiset saattavat saada mielekkyyttä elämäänsä tuetun työtoiminnan kautta. Tässä taitaa juuri olla sellainen tapaus.

Ihmisten vieminen varhaiseläkkeelle ei välttämättä ole hyväksi heille itselleen. Se jos jokin on julmaa, jos heidät päästetään juomaan tai huumaamaan itsensä kuoliaiksi vaikka se kansantaloudellisesti saattaisikin olla kannattavaa.

Mietin tuota työpajatoimintaa. Meillä Keuruulla olisivat olleet erinomaiset edellytykset siihen. Laitoinkin alkuun yhteisen suunnittelun, mutta se ei ottanut tulta näkemyksen puutteessa. Keuruun kunnan työpajatoimintakin lakkasi ja toiminnassa oli suuria vajeita ja jopa taidettiin nostaa syytteitä.

Täältä on kolmeen kuntakeskukseen kuhunkin reilut 10 km. Meiltä oli Keuruulla kylälle alle 8 km. Silti matkaa pidettiin pitkänä. Busseja ei tosin ollut kuin koululaisbussi.

Meidän ihmiset narisivat: Tämä on meijän koti. Tunnemme olomme huonoksi, jos näemme ympärillämme syrjäytyneitä ihmisiä. Kuitenkin meidän oma asukaskuntamme oli sekin syrjäytynyttä. Oli huumeiden, lääkkeiden ja alkoholin käyttöhistorioita, mielenterveysongelmia ja työttömyyttä melkein normina. Olisimme pystyneet perustamaan työpajan omalla väellämme, jos olisimme saaneet sitä jäämään ja keksineet mielekästä tekemistä. Heillä oli vapauden credo, ja se oli illuusiota. Uskottiin henkisyyden parantavaan voimaan ja ihmisen itseohjautuvuuteen. Hyviä ideaaleja sinänsä, mutta eivät toimineet siinä muodossa. Nyt työvoimaviranomaiset ovat entistäkin enemmän pakotettuja valtiovallan suunnalta järjestämään mielekästä tekemistä.

Ehdotan Liisalle, joka käsittääkseni lukee tätä blogia. Ottakaa asia käsiteltäväksi ensi viikonlopun vuosikokouksessa. Minulla on kontakti ainakin tähän turkulaiseen toimijayhdistykseen. Siellä tiedetään toimivien viranomaissuhteiden merkitys ja sen tiedät myös sinä, joka osaat pompotella herroja mielesi mukaan. On se nähty.

Tukea on saatavissa. Neuvottelut pystyyn!

Ensin on kuitenkin otettava lusikka kauniisti käteen ja päätettävä, ei enää löhöilyä ja entisen kaltaista menoa. Se ei ole enää mahdollistakaan. Minun ehdottamani päätös luopua tuista terveiden ja työkykyisten ihmisten kohdalla on se päätös mikä on tehtävä ensin. Aikaa siihen on varattava, mutta se on alku uudelle toimeliaisuudelle. Ettekö näe, että tämä ei toimi muuten. Ihmiset tulevat ja menevät, haaskaatte hyvää ainesta, hyviä tiloja, hyvää mieltä.

Paljon on kuitenkin myös näyttöä. Tila on pysynyt yhdistyksen omistuksessa. Velat eivät ole ylitsepääsemättömiä. Paljon hyviä asioita on saatu aikaan, vaikka niistä onkin kiittäminen aikla harvoja.