Kotona, missä?

Aioin postata korpulta Tikkurilassa, mitä olin saanut aikaan viikossa kaupunkia ihmettelemässä, mutta siellä ei ollut sitä mahdollisuutta, (varmaan virusvaaran vuoksi). Aikaisemmin Pasilassa talletusmuoto oli väärä. Minulla blogaus on suurehko riippuvuus. Nyt on nautiskeltavana suurehko määrä kiinnostavia juttuja.

Vähän on ikävä, kun katselija lopettaa tältä erää. Mielestäni hänen esseensä olivat sitä parasta antia, mitä blogimediasta olen saanut, vaikka en ottaisi huomioon hänen ystävällisiä sanojaan omasta kirjoittajan laadustani. Hän oli kuitenkin eräs viestintuoja niistä mahdollisuuksista, joita vapaalla kansalaismedialla parhaimmillaan voisi olla.

Postilaatikossa oli odottamassa irtisanominen Ekokylän asunnosta. Sinänsä se ei ole mikään suuri menetys, sillä kaipaan jo muutosta. Ehkä minulla on puolen vuoden irtisanomisaika. Jos hellahuone kaupungissa ilmaantuu, minulla ei ole hätäpäivääkään. En ole vielä päättänyt, ryhdynkö mihinkään muuhun kuin blogistin keinoihin. Ehkä ei "hyövää" ruveta maksamaan asianajajille palkkaa. Ehkäpä aika näyttää, kuka oli eniten oikeassa.

Tässä tulee verraten pitkä raportti juntin matkasta kaupunkiin:

Maalainen kaupungissa

Sunnuntaina

Lähdin hevosenkengittäjän matkaan pääkaupunkiseudulle. Olemme olleet hyviä kavereita, vaikka olemme erilaisia ja monista asioista eri mieltäkin. Hän on iloinen veikko, jonka seurassa aika ei tule pitkäksi. Hän on säilyttänyt poikamaisuutensa ja tiettyä herkkyyttä, ison kimpaleen taiteilijaa. Hän kertoo avomielisesti ja humoristisesti kokemuksistaan ja elämästään ja on oppinut tien päällä melkoiseksi psykologiksi. Kuitenkin hänestä saa hienoisen hukassa olemisen vaikutelman.

Kävimme menomatkalla erään hänen asiakkaansa luona jossakin Huitsin Navadassa. Talliin menevä tie oli niin liejuinen ja lantainen, etten lähtenyt edes talliin. Pimentyneessä illassa käänsimme palamaan ruvennutta pyöröpaalia. Halogeenilampun valossa siitä nouseva höyry oli kaunis näky. En ymmärrä miten kengittäjä löysi perille ja pystyi sitä paitsi peruuttamaan peräkärryllistä autoaan kapealla ja liejuisella tiellä. Sadat tuhannet ajokilometrit Etelä-Suomen teillä ovat jättäneet jälkensä. Tajuan olevani melkoinen ansarikasvi häneen verrattuna, vaikka minäkin olen aika kova luu.

Kengittäjä ei ryhtynyt työhön ilman alasintaan ja pakkiaan vaan vuoli liian paksuiksi kasvaneet kaviot ja lupasi palata asiaan.. Asiakas oli lääkärioikeutensa menettänyt tohtori. Hän oli harrastanut omavaltaisia, vaihtoehtohoitoja. Hänellä oli ollut oma yksityinen lääkäriasema aivan Rautatientorin kupeessa ja suuri potilaskunta, minkä hän sitten menetti kaiken.

Nyt hän elää sepän mukaan aika heikoissa oloissa. Hänellä olivat olleet lemmikkihevosensa, viisi kappaletta, joista kolme oli jo kuollut vanhuuteen. Ne olivat vain hellittäviä. Yksi hevosista oli joskus kuollut parteen ja maannut siellä pitkät ajat ennen kuin se oli saatu vedettyä ulos.

Ex. lääkärillä on talo täynnä kissoja ja koiria ja hän eli niiden aiheuttaman sotkun ja lian keskellä. Hän on erikoislaatuinen persoonallisuus, josta sepällä on paljon hyviä juttuja kerrottavana vuosikymmenien takaa.

Tutustuin kengittäjän työsuhdeasuntoon Tuomarinkylän kartanossa. Hän tekee yhteistyötä yhden alueen koulun kanssa. Talossa ei ole vesijohtoja eikä viemäriä. Vessa on ulkona lasikuituinen koppi ja vesi ja suihku tallilla. Talossa on kuulemma pieni kämppä vapaana yläkerrassa. Aion kysyä olisiko minulla mahdollisesti senssejä saada se, sillä vuokra on varmaan halpa ja minäkin pärjäisin näillä mukavuuksilla. Se on palaamista lapsuuden asumismuotoon.

Hengittäähän tässä ympärillä kuitenkin suurkaupunki. Kaikki se mistä tähän mennessä olen vain lukenut tai nähnyt televisiossa. Olen toki asunut Etelä-Helsingissä muutaman kuukauden, mutta pohjoiset kaupunginosat ovat oudompia. Tytär on syntynyt Kätilöopistolla ja olen myös asunut ja tehnyt Vantaalla ja Espoossa.

Tänään lauantaina kävin Salon seudulla tutustumassa Ystävyyden majatalo- nimiseen paikkaan. Se sijaitsee Kruusila nimisessä kylässä. Sitä pitää Nylund- niminen pariskunta. Paikka on pieni, mutta todella viihtyisä. Se on järven rannalla. Rannalla on upea lasitettu terassi, jossa on tilaa, eksoottisia ja kansatieteellisiä esineitä, puuta, seurusteluryhmiä ja vaikka mitä. Voi vain kuvitella kuinka hienoa siellä on kesäisin, kun paikka omistautuu juhlille, seurustelulle ja kuten nimikin sanoo, ystävyydelle.

Paikka toimii kurssikeskuksena ja majapaikkana. Sen taustaideologia on kristillinen, mutta se ei tunnustaudu mihinkään lahkoon eikä hurmahenkisyyteen.

Juttelin kylmällä terassilla Daniel- nimisen isännän kanssa. Hän tupakoi ja hänen puheestaan ei kuulunut mikään tiukkapipoisuus. Hän käytti slangia ja vähän rohkeampiakin sanoja, mutta päävaikutelma oli intellektuellin. Saman vaikutelman sai päärakennuksen salissa olevista hänen julkaisuistaan, ns. ystävänkirjeistä. Ne vaikuttavat kristillisvaikutteiselta intellektuaaliselta pohdinnalta. Painetut tekstit ovat aika varhaisia ja saattaa olla, että uudemmat kirjeet ovat netissä.

Oletan, että yhteisöllä on tukijoukko, aivan kuten meilläkin periaatteessa on. Paitsi että meidän kannatusjäsenyytemme on lopahtamaisillaan. Vapaaehtoiset olivat olleet paikalla suhteellisen lyhyen aikaa. Ulkona puita tekevä mieskin vain kolme viikkoa.

En katsonut asuinhuoneita. Niitä oli kolmessa rakennuksessa. Emäntä veti naisista koostuvaa kurssiaan eikä änellä ollut aikaa kuin tervehtiä. Päärakennuksen sali oli suuri ja aivan toisella tavalla viihtyisä kuin ekokylän ruokala. Seinällä oli tuhansittain kirjoja, kattoon asti ulottuvissa hyllyissä.

Juttelimme yhteisökokemuksistamme. Danielilla ne olivat koko elämän mittaiset, mutta paljon oli samaa. Hänelläkin oli alkuaikojen muistoja, kuinka esimerkiksi alussa heillä asui ryöstöliiga, joka piilotteli tavaroitaan ullakolla. Minä kerroin, kuinka meille yritti Volvo Markkanen perheineen.

D ei muistanut kuin yhden ekokylästä tulleen miehen, josta meillä molemmilla oli aika ikäviä kokemuksia, mutta joku päivä sitten, kun juttelin puhelimessa vaimon kanssa, tällä oli parempi muisti. Vaimo kysyi silloin minulta, että teiltä taitavat kaikki lähteä ovet paukkuen. Ei sentään, sanoin ja hän tiesi useampia, kyllä rauhanomaisia lähtöjäkin on.

D. sanoi verottajan kohdelleen heitä kovalla kädellä eikä hän enää juuri uskalla avata postia. Kirjanpito on alituinen trauman paikka.

Puhuimme jonkin verran energia-asioista. Kerroin iki-ihanasta Olavista jännittävine tuttavineen. D:llä oli tieto siirrettävästä hiilestyslaitteesta, joka tuottaa hyvää tavaraa, mutta ei kuitenkaan ole saanut läpimurtoa, vaikka se esimerkiksi sopisi kehitysmaaoloihin, miksei muuallekin, sillä käytetäänhän meilläkin grillihiiliä. En laittanut nimeä ylös, Olavi on varmaan kiinnostunut, mutta saahan sen sähköpostissa. Ihme kun hän ei tästä ole ollut tietoinen, ei ainakaan ole maininnut.

Hän tunsi windside- tuulimyllyn ja ihmettelimme yhdessä sen vaatimatonta menestystä. Kerroin vähän taustoja, sen minkä tiedän O:n puheista. Mainitsin Kannuksen metsäpelletöintilaitteen ja sen kehittämisestä luopumisen.

Käyntikohde oli lähellä vilkkaasti liikennöityä Turun tietä, mutta pikavuorot eivät pysähdy kylän kohdalla. Jos tulee Helsingistä vakiovuorolla saa matkustaa kolme ja puoli tuntia. Hyppäsin aamulla pikavuoroon ja jäin pois Suomusjärvellä ja kävelin loppumatkan, mikä herätti hymyä isännässä. Hän vei minut takaisin eikä ottanut maksua

Sain Danielilta mukaani nipun hänen ystäväkirjeitään. Hän on kirjoittanut mm. New Agesta erinomaisen kiihkottoman tutkielman, johon aion joskus palata. Hänen yli 100 sivuinen kirjeensä terapiasta oli myöskin erinomaista luettavaa myös yleisesityksenä. Hän tekee selvää jälkeä vanhentuneeksi katsomastaan psykoanalyysistä ja sen sukuisista terapioista, mutta hauskalla ja ymmärtäväisellä tavalla.

Hänen pääargumenttinsa on ”potilaiden”, terapoitavien kohtaaminen ihmisenä, mikä saattaa kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta mikä ei taida ainakaan psykoanalyysissa pitää paikkaansa. Pidin kovasti hänen tästäkin tutkielmastaan, jonka varmaan voi hakea tai pyytää Ystävyyden majatalosta. Itse ei-kristittynä, (kulttuurisesti kylläkin) minua ei puhutellut jumalapuhe, vaikka se olikin varsin vähän häiritsevää.

Yhteisössä oli jo ulkotöitä tekevä mies. Olisin varmaan päässyt asumaan maksua vastaan, mutta mitä olisin tehnyt? En ole halukas lähtemään toisten nurkkiin ja olen saanut yhteisöllisyydestä tarpeekseni siinä muodossa, mitä se on ekokylässä.

Bussi meni aika läheltä ex. avoperhettäni. En ole kertonut pojille matkastani. He olisivat varmaan vaatineet minua käymään, mutta en tällä kertaa sinne lähde. Se ei ole minulle kovin inspiroiva paikka.

Olin läpikylmettynyt enkä jäänyt katselemaan Helsinkiä vaan palasin M:n kämppään ratsastuskartanoon. M. vietti aikaansa ex. perheensä ja uuden naisystävän kanssa ja sain olla viime yön omassa rauhassani.

Nukuin, luin, katselin tv:tä ja koetin nukahtaa varsinaisille yöunille. Pidän kovasti Itsevaltiaat- satiiriohjelmasta. Katsoin myös Mirja Pyykön Jos-ohjelman, jossa keskusteltiin seksiturismista. Mukana oli eri alojen asiantuntijoita, joilla menivät sukset vähän ristiin, vaikka kaikki puhuivat totuutta omalta kantiltaan. Mukana oli Thaimaan seksibaareista kirjan kirjoittanut nainen, joka kertoi siitä, että niissä käyvät länsimaiset eivät välttämättä ole julmia saalistajia. Peli on kuitenkin peliä.

Ennen matkalle lähtöä luin Keski-Suomalaisesta uutisen kuinka joku yleisönosastokirjoittaja oli joutunut sakkoihin ja vahingonkorvauksiin tölviessään paikallispoliitikkoa sinänsä aika lievästi. Otin kiireesti pois oman juttuni, jossa hieman epäilyttävästi ja epämiellyttävästi käsittelin erästä yksityishenkilöä. Kunnia on varmaan arka paikka, vaikka kunniaa loukattu voi rankaisematta omalla toiminnallaan lamauttaa yhteisöä, kuten meillä on käynyt. He varastavat minun ja muitten työtä, jota kuitenkin on paljon tehty. Laki on niin kuin se luetaan, on eittämätön totuus. Kirjoittaja ei ollut palkannut kunnon asianajajaa, sillä pitäähän yleistä intressiä koskevissa asioissa pystyä polemiikkiin. Miten lehdet pystyvät toimimaan rankaisematta? Kunnianloukkausjutut eivät oikeastaan kuulu oikeuteen, jos ei voida todistaa ”loukkaajan” puhuneen oleellisesti perättömiä.

Minä en omasta mielestäni kerro valeita ja totuutena toisen käden tietoja. Ehkä ne eivät ole läpeensä tsekattuja. Minulla on paljon tietoja, joista en voi niiden arkaluonteisuuden takia kirjoittaa ja kun asiat ovat tulleet vain yhdestä lähteestä.

Viime torstaina ekokylän porukkaa oli kokoontunut puhumaan tavoitteistaan. Ruokalan ovelle oli ilmestynyt lappu tästä jälleen taas niin löysästä puheesta ja itsepetoksesta. Puhuttiin toimeentulosta ja hurskasteltiin. Joku oli jopa kirjoittanut haluavansa ruveta valmistamaan pellettipolttimia. Olavi ei sellaisesta uneksukaan, eikä hän ollut mukana. Keuruulla on tällaisten laitteiden arvostettu valmistaja. Se vaatii tekniikkaa, resursseja ja taitoa. Yhtä hyvin olisi voitu suunnitella kuuraketin valmistusta. Taidettiin paperissa puhua myös suvaitsevuudesta, mikä vitsi!

Tänään lähdemme Mäntsälään yhdelle tallityömaalle. M. laittaa alkuun laudoitustyön, minä teen ehkä puita M:n kakluunia varten. Hänellä on toistaiseksi käyttämättömänä kylmillään iso huone, jossa on vanhanaikainen pönttöuuni. Huomenna lähdemme työmaalle, jota varten varsinaisesti tänne tulin auttamaan talkoohengessä, purkamaan erään varastorakennuksen pohjia.

Sunnuntaina olimme sepän tyttären tallityömaalla. M ja toinen appiukko koolasivat vanhan hirsirakennuksen sisäseiniä ja minä katkoin moottorisahalla entisiä lattialankkuja klapeiksi. Väkisinkin sahasin naulaan pari kertaa ja lankuissa oleva hiekka tylsytti terää lisää.

Nuoripari on suhteellisen vasta ruvennut porukoimaan. M:n sievällä tyttärellä on muutaman ikäinen pikkutyttö, jonka tunnen ekokylästä hänen oltuaan vaarinsa luona. Hänellä näytti olevan tyttäreni vanhat nukenvaunut ja vauvanukke, jotka myin pois.. Tyttärellä on kaksi poikaa ja tuskin he rupeavat leikkimään vaunuilla. Det är bilar som gäller.

Heidän hevosensa olivat ulkosalla, kun talli ei ole vielä valmis. Toinen on vanha tuttu vuonohevonen Hugin, toinen oli vuokrahevonen, joka oli sairas. Pitäjät olivat huolestuneita ja pohtivat kuumeen syitä. Yksi oli matoepäily. Se sai juuri matokuurin, sillä matoihin voi kuolla. He saivat ajaa kymmeniä kilometrejä katsomaan illalla hevosta uudelleen. Se seisoi pää riippuen kuraisessa aitauksessa loimella peitettynä.

M oli valanut tallin lattian joskus kesällä. Päivä on jo lyhyt ja koska lamppua ei ollut, piti lopettaa aikaisin. Oli vähän pitkästyttävää odotella hikisenä kotiin lähtöä.

M:n vävyehdokas on tarmokas nuorimies. Hänen koulunsa olivat menneet minimimenestyksellä, mutta hänestä oli tullut parikymppisenä melkein suurliikemies. Hän oli ryhtynyt kuljetusalalle ja vuodessa, parissa hänellä oli 26 rekkaa ja kymmeniä työntekijöitä. Hänen menestyksensä salaisuus oli M:n mukaan se että hän järjesti rekoilleen kyydit mennen tullen aktiivisesti etsimällä rahtia.

Mieltäni kiinnitti, että nuoripari oli tehnyt melkoisen halkosavotan, kun he olivat raivanneet tulevan ratsastuskentän pohjalta puut. Puuta oli todella paljon pilkottuna ja pilkkomista odottamassa. Pilkkominen oli tehty kirveellä. Taas tekee mieli sanoa, että olisipa tuollaista tarmoa ekokylän nuorissa, niin yhteisöllä ei olisi hätäpäivääkään.

Maanantai

En lähtenyt sepän mukaan kengityskeikalle, vaikka siellä olisikin ollut mielenkiintoista. Paikka olisi sijainnut kuulussa Keskuspuistossa.

Otin pyöräni, jossa on takana nastat, ja lähdin tutkimaan Pohjois-Helsinkiä. Nastat olivat tarpeen, asfaltti oli paikoin jäässä.

Kävin Pasilassa, jossa olen käynyt tekemässä tv-ohjelmaa. Menin Itä-Pasilan puolelle. Olen siellä käynyt ennenkin ja lukenut ja nähnyt tv:ssä sen ankeutta. Miten voi olla niin masentavan rumasti rakennettua paikkaa olemassakaan. Siinä on Suomi rumimmillaan.

Kävin pääkirjastossa, joka oli funktionaalinen, mutta vähän ankea sekin. Kävin netissä katsomassa Pinserin listaa, mutta en saanut otettua kirjoituksiani levykkeeltä. Ehkä talletusmuoto oli epäsopiva. En nähnyt, että mitään järisyttävää olisi tapahtunut parissa päivässä.

Pyöräilin Vantaan puolelle ja kävin muutamissa isoissa liikkeissä Kehä III:n varrella. Bauhaus oli upein. Niitten työkalut ovat suorastaan työkalupornoa. Mainitsen pari juttua. Kymmenellä eurolla sai yhden telineen, jonka voi kiinnittää niin sanottuun eurolavaan, standardikokoiseen kuormalavaan. Telineitä tarvitaan kaksi, siis 20 € yhteensä. Siitä tulee oivallinen teline vaikka klapeille. Tietenkin tarvitaan traktori missä on trukkipiikit tai oikea trukki lavoja liikuttelemaan. Keksintö oli todella hyvä. Sillä jos lava menee rikki, telineet voi kiinnittää yhdellä kädenliikkeellä. Nyt mieleeni tulee, että ehkä telineen avulla lavasta voisi tulla väliaikaispöytä. Jos ei suoraan niin tukevoittamalla kiinnitystä jotenkin.

Minun silmiini sattui kaikkialla pyöräteitä. Täällä on oikeastaan ihan hienoa, vaikka ehdin yhtenä päivänä nähdä vain vähän.

Toinen kiinnostava tavara oli taas uudenaikainen jätkänkynttilä. Ne olivat tehdyt tavallisesta, pyöreästä jätepuusta. Niissä oli vain yksi reikä keskellä ja yksi reikä sivusta porattuna ilma-aukoksi. Sisällä taisi olla jotain vahaa sytykkeenä. Toinen hyvä versio jätkänkynttilästä oli rimoista rautalangalla yhteen punottu nippu, joka palaa hyvin ja pitkään. Kokeilin niitä ensimmäisissä Maan Syke-festareissa. Se ei ollut minun keksintö; olen nähnyt Olavilla kaupallisen tuotteen.Tietysti on normaali jätkänkynttilä, jossa on moottorisahalla ristiin sahatut hahlot.

En ostanut mitään, mutta kävin Mäkkärissä ja tilasin friteeratut jättikatkaravut kuten eilen. Ne ovat oikein hyviä ja niitä voi tuskin kutsua roskaruoaksi. Näin tosiaan kuinka Mäkkärin seinällä mainostettiin salaatteja ja hedelmiä ja muuta terveellistä.

Näin oikeastaan ensimmäisen kerran elämässäni Vantaan joen (ja keravan joen), vaikka olen Vantaalla asunut ja ollut töissä. Helsingin pitäjän kirkolla oli säilynyttä tunnelmallista museoaluetta ikivanhan kirkon ympärillä, eikä se ole kaukana täältä.

Tämä talo on mukavuukseton, mutta muuten mukava. Yläkerrassa on yksi hellahuone vapaana, eikä sillä ole menekkiä. Kysyn ehkä kaupungin vastaavalta isännöitsijältä, voisinko saada vuokrata sen. Se on isompi kuin minun nykyinen huoneeni. Nämä huoneistot eivät kuulemma tahdo kelvata kenellekään. Osa on ratsastuskoulun hallussa. Olen näinä päivinä huomannut, että pesemättömyys on jonkinlainen ongelma, mutta siihen voisi löytää ratkaisun saunoilla ja uimahallikäynneillä.
Alapesun ja tukankin pesun voi tehdä pesuvadissa ja vettä voi tuoda kanisterissa. Myös vaatteiden pesu on pieni pulma. Vuokra ei mahda olla paljoa. Saunavuoron voi vuokrata jostakin tältä alueelta.

Kävin juuri ensimmäistä kertaa suihkussa kolmeen päivään ratsastuskoulun pienessä kopperossa, samalla kun seppä kävi kengittämässä ponin.

Työ kävi äkkiä tottuneelta. Kaikki näytti helpolta, näytti aivan kuin seppä olisi vain huitonut sinne tänne, mutta se oli äärimmäistä tarkkuustyötä.

Tiistai

Tänään lähdemme Nurmijärvelle tekemään sitä työtä, jota varten oikeastaan tulin tänne, purkamaan vanhan varaston pohjia M:n entisellä tilalla. Hänen vanhapoika-kaverinsa, originelli maaseudun asuja on mukana työssä. Emme ehkä pääse työhön edes käsiksi vaan aika menee valmisteluun.

Viimeisimpään julkaistuun postaukseen oli tullut muutamia kommentteja, joihin haluan vastata, kunhan pääsen netin ääreen.

Eräs yhteisökylä-tapaamisessa mukana ollut pohti, että ennen ei kannata hankkia paikkaa ennen kuin sitoutuneiden joukko on olemassa. sinänsä hyvä ajatus, mutta kuka päättää sitoutuneisuuden määrän ja tiedon omista resursseista. Kokemukseni on että ekoyhteisöön tulee väkeä, jolla ei ole mitään käsitystä voimavaroistaan tai he yliarvioivat niitä rutkasti.

Mielestäni taloudellinen vastuu on sinänsä tärkeää, vaikka kokeilimme sitäkin ekokylässä kynnysrahan muodossa. Lopulta kävi, että pääoman virta tyssäsi ja vanhatkin rupesivat hakemaan rahojaan pois muuttaessaan kuten minäkin nyt teen. Sitä paitsi tyhjätaskuillakin pitäisi olla mahdollisuus päästä mukaan. Varakkaammat ja yritteliäimmät eivät lähde vetämään kivirekeä vaan käyttävät varansa itsensä ja perheensä hyväksi.

Periaate, joka oli alun perin aikomuksena, olla käyttämättä yhteiskunnan tukea eli työttömyyskorvausta ja jota olen propagoinut, voisi olla aktivoiva tekijä. Itsekin alun perin ansiosidonnaisen tuen saajana vierastin aluksi ajatusta. Minuun tuki ei vaikuttanut passivoivasti. Ehkä tässä pitäisi olla siirtymäaika, vaikka siirtymäajalla onkin taipumus muodostua pysyväksi.

Ehkä yhtenä syynä eroon on ekoyhteisön ns. henkisyys. Se oikeuttaa "loisimaan" yhteiskunnan kustannuksella. Siinä on ajatus, että emme kerää rahaa maallisia asioita varten. Jotkut odottavat henkisiä mullistuksia, Uuden ajan alkamista, jos sitä ei maailmanlopuksi kutsuta. Periaatteessa sama kuin jehovantodistajilla, jotka eivät kouluta lapsiaan, kun lopun aika on kuitenkin käsillä.

Toinen ja minua läheisempi ajatus on Lutherin ikivanha ajatus: Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istutan omenapuun. Luther oli paljossa taantumuksellinen, mutta paljossa myös kiehtova. Protestanttinen työetiikka oli se sitten kalvinistista tai luterilaista on ollut todella merkityksellinen länsimaisen menestyksen tekijä.

Katsoin eilen Panu Rajalan Elina Ylivakerin elämästä tehtyä tv-näytelmää. Se jäi nyyhkytarinaksi ja aika tavanomaiseksi, vaikka näyttelijäsuoritukset olivat hyviä. Se taustalla oleva syy Maria-päähenkilön ahdistukseen olisi pitänyt tuoda esille raaemmalla tavalla. Hänellä saattoi olla syynsä kokea huonommuutta ja täyttymättömyyttä, mutta lukemattomien naisten, jotka eivät yhdynnässä koe orgasmia ei tarvitse olla muuten vajaita, koska he saattavat vähän kehittyneemmän yhdyselämän avulla olla mitä hienompia rakastajattaria ja lämpimiä puolisoita. Vaikka saattaahan tosin kykenemättömyys emätinorgasmiin olla merkki jostakin perusvajeesta, mitä tällainen maalainen vanhapoika näistä asioista voisi tietää, kun kokemuksiakin on perin vähän. Ne harvat kerrat, kun kumppani on ollut tässä suhteessa ”normaali” ovat olleet palkitsevia ja miehuutta nostattavia. Pidin kyllä aina huolta kumppanin tyydytyksestä, mutta se ei ollut ihan sama asia.

Illalla: Kengittäjän aikataulu ja työkin on kuin eläinlääkärin eikä suunnitelma pitänyt. Tulin asunnolle yhdeksitoista, mutta isäntää ei kuulunut vielä pitkään aikaan. Hän oli ollut naisystävänsä luona ja kengittänyt yhden hankalan hevosen. Emme päässeetkään parakin purkuun vaan menin mukaan Ruskeasuolle, missä hän kengitti valtavan kokoisen valkean hevosen, jolla oli kenkä irronnut. Hän laittoi kavion ja kengän väliin nahkan suojaamaan, ettei painava hevonen astu jalkojaan kipeäksi. Kenkään piti vielä hitsata palanen ja siitä tuli kokonainen kehä, juuri painon vuoksi. Näppärästi sekin kävi.

Kenkiin ruuvataan tähän vuodenaikaan erikoisteräksiset hokit liukastumisen ehkäisemiseksi.
Minun työni jäi viitteelliseksi; kannoin vain peräkärrystä sepän kenkävaraston eteisen komeroon. Oli tietenkin mielenkiintoista nähdä seppä työssään. Hän tapasi pari entistä työtoveriaan ratsupoliisista, missä hän oli tallimiehenä parikymmentä vuotta.

Aamupäivällä ajoin Tikkurilaan. Paikka oli niin muuttunut, etten tunnistanut juuri mitään, vaikka kävinkin siellä töissä yhden vuoden. Tosin en silloin tainnut paljoa kulkeakaan ympäristössä Ajattelin mennä Heurekaan, mutten ehtinyt. Paluumatkalla ajoin hieman vikaan, kun seutu on outoa eikä minulla ole karttaa. Tein varmaan turhia lenkkejä. Minun metodini tutustua paikkoihin on hortoilla eksyksissä.

Keskiviikko

Uusi USA:n presidentti on todennäköisesti George W Bush. Maailma ei tähän kaadu, vaikka Kerry olisi ollut muutospresidentti ja meidän, eurooppalaisten suosikki. Mitä olisi tapahtunut, jää näkemättä.

Olin Irakin sodan kannattaja, kun se kerran syttyi. Tietenkin olisin halunnut ensin neuvotteluja ja kansainvälistä yhteistyötä. Sotaan vieminen osoittautui propagandakuplaksi ja sodan todellisuus niin hirveäksi kuin pessimistit sanoivat.

Ehkä olisi pitänyt tuntea paremmin Islamia. Olen lukenut Ishad Manjin (ei oikea kirjoitusmuoto) kirjan Islamin kahdet kasvot. Se on todella silmiä aukaiseva kirja, jota voi suositella. Kirjoittaja on radikaali, etelä-aasialaista alkuperää, Ugandassa syntynyt ja Kanadassa kasvanut nainen.

Hän menee paljon pidemmälle kuin maltilliset, ääri-islamin tuominneet länsimaalaismuslimit, suoraan Islamin syvälliseen arvosteluun. Hänen kritiikkinsä ydinteema on rikastuneen, aavikko-heimo-sunnilais-arabilaisuuden syvästi taantumuksellisen johtovallan tuhoisuus. Silti hänkään ei hylkää itse uskontoa, vaikka hänellä olisikin kaikki syyt siihen

Torstai

Ehkä pääsen tänään netin ääreen. Hieman turhauttavaa olla toisten nurkissa, vaikka isäntä onkin enimmäkseen muualla.

Tänään aion koettaa hellahuoneen puulieden vetoa. Ovessa ei ole lukkoa, joten sinne pääsee. Huone on aika kalsea, mutta enköhän sinne kotiudu, jos saan vuokrasopimuksen. Viihtyvyydessä hella on keskeinen tekijä. Kävimme eilen Mäntsälässä tallin rakennustyömaalla. Lastasin aiemmin katkomani puut ekokylän peräkärryyn ja M jatkoi koolausta. Siinä on puuta sitten varmaan minullekin ja täällä on lankkukasa, jonka pilkomme yhteistoimin, kunhan kiireinen isäntä ehtii. Hänellä on kengityksiä ja vaikka mitä menoja.

Tänään iltapäivällä olemme menossa Nurmijärvelle lopultakin tekemään purkutyötä ja sitten huomenna lisää. Seppä aikoo siinä välissä tehdä pitkän matkan kengittämään hunningolle menneen lääkärin pollet. Aamupäivällä ajelen ehkä Tikkurilaan ja käyn Heurekassa. Eilisen puukuorman purkaminen vie aikansa, koska kantomatkaa on.

Minulla on ollut taas lukuelämys, kun olen lukenut Hesarin toimittaja Pekka Mykkäsen kirjaa Kiina rynnistää huipulle. Sekin on tosi mielenkiintoinen, asiantunteva ja hyvin kirjoitettu teos, jossa tuota elämäämme suuresti vaikuttavaa maata valotetaan monipuolisesti.

Todella hyvä kirja, jossa valotetaan Kiinan avautumisen ja demokratisoitumisen prosessia syvällisesti ja asiantuntevasti.

Vähän levoton isäntä ajoi Nurmijärvelle. Kävimme sopimassa vanhanpojan kanssa huomisesta työstä, jätimme kärryn ja kävimme Rajamäellä uimahallissa.

Perjantaina

Tänään oli hetken aikaa työtä ja vielä tihkusateessa. Lastasimme kolmeen pekkaan likomärkiä rakennustähteitä ja ajoimme ne Nurmijärven kaatopaikalle. Aikaa meni matkoihin. Veimme ekokylän peräkärryn valot korjattavaksi eräälle kengittäjän kaverille, joka on kätevä käsistään. Hän saikin ne kuntoon. Nyt ei tarvitse enää ajaa valottomalla peräkärryllä pikkuteitä poliisia peläten.

M kertoi myöhemmin tarinoita tästä kaverista ja hänen tempauksistaan, jotka olivat todella railakkaita. Joku taitava kirjailija osaisi käyttää niitä aiheinaan.

Itse olen erilainen. Minulle ei perinteinen miehekkyys ja hauskuus ole mitenkään tärkeä asia. Ihailen toisinaan lahjakasta huulenheittoa, vitsien ja naisjuttujen kertomista, mutta kovin usein ne tuntuvat banaaleilta

Minulle nämä päivät ovat osittain tyhjäkäyntiä, mutta jos seurauksena on halpa hellahuone maalaismaisemassa Helsingissä, se on ollut sen väärti. M lupasi kysellä mahdollisuuksistani. Voi olla, että tänne otetaan vain työsuhdeasujia, mutta hellahuone ilman mukavuuksia ei ole kelvannut enää juuri kenellekään. Kokeilin eilen hellan vetoa ja vaikka se oli tuhkaa täynnä se veti. Maalata osaan, mutta en koskaan ole tapetoinut. Huone tulisi huomattavasti viihtyisämmäksi näillä toimenpiteillä. Ehkä ryhdyn siihen, jos saan huoneen. Täytyy katsoa tapetointiohjeet Valittujen Palojen Tee Se Itse –kirjasta.

Piha on kuulemma aivan fantastinen varsinkin keväällä, kertoi talon vakituinen asukas, eläkkeellä oleva tallimies. Voi tuntea olevansa maalla, vaikka onkin keskellä suurkaupunkialuetta. Talo on omassa rauhassaan, unohtuneena nykyajalta.

Hain eilen Helsingin ulkoilukartan. Se antaa todella hienon kuvan pääkaupunkiseudusta. On paljon nähtävää, pyöräily- ja kävelyreittejä, luonnonsuojelualueita ja kulttuurimaisemaa joka puolella.

Huomenna pääsen takaisin Keuruulle. M kengittää menomatkalla ex. lääkärin hevoset ja hänellä on keikka myös Haapamäellä. Hän sanoi ehkä jatkavansa takaisin jo samana iltana, vaihdettuaan talvirenkaat ja tsekattuaan postinsa. Hänellä on vajaan vuoden ikäinen autonsa, joka tuntuu kulkevan uskomattomia taipaleita.

Lauantai

Sain odotella pitkään isäntää ennen kuin pääsimme lähtemään, ehdin lukemaan kaikki mahdolliset tekstit, lopulta luin englannin sanakirjaa, niin heikoilla olin. Kotimatkalla kävimme taas ex.lääkärin luona. Nyt seppä ehti kengittämään molemmat hevoset. Toisella oli kavioissaan mätää. Seppä antoi ohjeet lääkärille miten tämän pitää hoitaa lemmikkiään Sain pitää molempia hevosia paikallaan. Ne olivat kilttejä luontokappaleita. Muistan kuinka lukiolaisena hoidin meidän viimeistä hevostamme ja pelkäsin sitä aluksi. Se kyllä tottui minuun ja oli oikein kiltisti loppuajat, eikä yrittänyt rumia temppuja.

Sovimme lääkärin kanssa, että yritän tehdä raakakäännöksen hänen sokeritaudin vaihtoehtohoitoa käsittelevään kirjaseensa. Tyttäreni, joka on opiskellut ruotsia voi tarkistaa kieliasun, koska minun on vaikea kääntää ei äidinkielelle.

Sepällä on järkevä filosofia hevosten käsittelyyn. Hän ei anna eläinten hyppiä nenälleen, kohtelee niitä kyllä kunnioittavasti mutta täysin hevosenomaisesti, johon varmaan eläinten ystävillä olisi jotakin sanottavaa. Hän sanoi kulkevansa niitten takajalkojen vierestä ja että, jos hän niitä pelkäisi ne saattaisivat potkaista.

Hän alkaa viisikymppisenä olla jo vähän raihnainen, mutta yli 30 000 kengitettyä hevosta on antanut sellaisen rutiinin ja amattitaidon, että raskas kengityssepän työ käy myös tyrävaivaisena. On ilo katsella ammattimiestä työssään.