Painavaa asiaa

Nyt tulee kerrankin kunnollista tekstiä:

SUOMI ON RAKENTAMISEN MALLIMAA?

Kerrankin Suomen hallitus teki oikeita päätöksiä, vaikka tietämättään.
Tosin asuntolainojen korkojen vähennysoikeutta ei olisi pitänyt heikentää, vaan poistaa kokonaan. Elämme sellaisilla leveysasteilla, että asunto on välttämätön, mutta onko velallinen asunto sitä?

Närästävämpää kuin nuorille suunnatut asuntomainokset ei helposti keksi! Näitä, missä nuoripari istuu sohvalla velallisessa ensiasunnossaan koiranpentu sylissä. Kaikki tämä vielä pehmeän suotimen läpi nähtynä. Ihmiset alistetaan mahdollisimman varhain yhteiskuntaa pyörittävään syöksykierteeseen ja näännytetään ajattelemasta omilla aivoillaan. Muista mahdollisuuksista, hyvistäkin, osataan olla hiljaa.

Suomalaiset ovat ”hieman” kapeanäköisiä, mitä tulee asunnon hankintaan. Vaihtoehtoja ei nähdä kuin talotoimittajien värimalleissa, ja velaksi ostaminen on itsestäänselvyys.
Toivottavasti hallituksen tekemä päätös signalisoi edes pientä prosenttia harkitsemaan inhimillisempiä ja ekologisempia vaihtoehtoja. Missä ovat pankkien tilastot traagisesti päättyneistä asuntoveloista? Montako kuutiota syntyy jätettä esimerkiksi huonosti rakennetusta kerrostalosta tai muutaman vuoden päästä tehtävästä remontista samaisessa kohteessa?

Meillä on tapana suosia lyhytikäistä. Miksi valtion pitäisi tukea 30 vuoden päästä pois purettavaa? Eikö se olisi paremminkin rangaistavaa? Tänä pakettitalo- ja rautakaupparakentamisen aikana on tietenkin absurdia ajatella, että syntyisi enää taloja, joissa asutaan vielä 200 vuoden kuluttua. Näitä taloja valtio voisi tukeakin korkojen verovähennysoikeudella. Se olisi pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa. Nykyinen talotehtailu on jotain aivan muuta.

Koska Suomesta halutaan rakentamisen mallimaa, nauttii meillä laajaa kaistaa työvoimarekka. Se on veli tälle nuoria huumeen vaaroista varoittelevalle kuormurille. Vaan eipä näy autoa, pienintäkään, varoittamassa epäterveen talon ostamisen vaaroista. Kuinka terveys menee, miten rakentaja luistaa vastuusta, ja kuinka pankki pompottaa armotta homepinteeseen joutunutta ostajaraukkaa. Tai kertomassa kuinka rakennetaan olennaisesti halvemmalla ja terveellisemmin. Vaan mihinkäs homebussia tarvitaan, kun kyllästetty lauta käy kaupaksi ja taloja remontoidaan kiihtyvällä vauhdilla. Rahaa kilisee valtion lompsiin. Mikä sillä saralla voisi olla pielessä?

Kuvitelkaapa tyttöjä ja poikia meuhkaamassa nykyrakentamisesta, kuten minkkitarhauksen ja globaalin rahatalouden vastustajat. Laittaisivat tuleen koko asuntomessualueen juuri ennen juhlallisia avajaisia ja ministereitä. Ketjuuntuisivat työkoneisiin rakennustyömailla ja estelisivät ihmisiä muuttamasta pikaisesti pystytettyihin kerrostaloihin. Mikseivät räjäyttelisi pois muutamia veronmaksajille aivan turhaan kalliiksi tulleita, taas remontin tarpeessa olevia nykytaloja. Se olisi tarpeen. Vaan näillä leveysasteilla ei kotia kyseenalaisteta.
Nuorenparin velkatalo tuli kolmena palana ja oli valmis kuukaudessa. ”Kerro millainen olet, me kerromme minkälaisen talon tarvitset.” Entistä useampi haluaa valmistalon hetivalmiilla kiukaalla tai noutokylppärillä. Tule ja totea, osoita vain sormella tontti. Jos et pääse paikalle, postita sormi pehmopussissa. Näin täällä toimitaan tänään: lootarakennelmia, pankkien ja vakuutusyhtiöiden tuottamia, kiltiksi alistavia, homeisia painajaisia.

Talot maksavat liikaa. Miten käytetyn talon hinta vain nousee? Miksei valmistalo, joka kasataan sarjatuotantona lumituiskuilta suojassa, ole puolta halvempi kuin kirvesmiehen paikanpäällä pitkästä tavarasta tekemä talo? Palkat ovat liian korkeita (vanha, kunnon entisöinti kannattaa enää vankiloissa). Tänään ei ole varaa eikä taitoa tehdä pysyvää monumentaalirakennusta. Mutta miksei edes pieniä omakotitaloja voida tehdä hyvin ja kestävästi? Rakennusbisnes on moraalisesti arveluttavin rahastuksen muotoa. Asuntojen perimmäinen lähtökohta ei ole se, että on töitä, vaan että on hyvin tehty talo, joka kestää pari sukupolvea, ja jossa oikeiden materiaalivalintojen ja rakenteiden ansiosta on terveellistä asua. Olemme eksyneet kauas ajoista, jolloin talo tehtiin itse ja talkoilla.

Samaa kaliiberia on myös jokavuotinen rakennusmaailman ”seitsemän päivää” asuntomessut, jonka osakkaana on, yllätys, yllätys, myös pankkeja. Ne ovat omalta osaltaan ansiokkaasti levittäneet velka- ja raharakentamisen ilosanomaa vaihtoehdottomalle kansalle. Ja katso, ennätysalhaisten korkojen innoittamina pankit ovat saaneet uudet kirkkonsa, joiden viikoittaisissa tv-messuissa rautakaupparakentamisen taivaasta velallista valaisevat remonttireiskat ja koodinkääntöpiirit.

Tämän ja alati yleistyvien rautakauppojen ja pankkien järjestämien erilaisten rakentajien peruskurssien ja ilmaisten, naisten vip-iltojen sijaan meidän pitäisi pyrkiä velattomaan ”näyttelyalueeseen”. Ihmisille esiteltäisiin riskittömiä ja vapaampia vaihtoehtoja raharakentamiselle. Järjestävä tahokin välttyisi laskunmaksajan roolista. Talojen enimmäishinta, 1-3 vuoden rakennusajalla, olisi enintään 18 000 euroa. Projekti suunnattaisiin nuorille, eikä tekemisen puutteesta kärsiville kesälomalaisille. Voihan olla, että joku päivä vaikka sinä haluat oikean talon. Sellaisen, missä velka ei alista.

Marko Kaiponen
velattomassa kierrätysmateriaalitalossa asuja

Myllyntie 24 A
41410 Kankainen
puh. 040-7416185

Edellinen on julkaistu tekijän luvalla ja sitä saa levittää ja siteerata.

Jos yhteisökylän ja ekokylän "rakentajat" olisivat tuon ym. kaverin kaltaisia, niin heillä ei olisi hätäpäivääkään. Mutta en usko ainakaan meidän porukasta. Ennustan, että koetaloa ei hevin synny tänne. Tämä olisi sitä oikeata vaihtoehtoisuutta. Ja tässä "vaihtoehtoisessa asuntomessussa" ja -alueessa olisi suuri yhteiskunnallinen merkitys. Koetalon syntyä olisi tärkeää tukea niitten, jotka haluavat muutosta.

Markon oma talo on kuitenkin aika vaikea toteuttaa, mutta ei suinkaan mahdoton. Jos riukurakenteinen talo osoittautuu sellaiseksi, mitä sen keksijä olettaa, siinä on sen sijaan se iso löytö, joka voisi mullistaa tätä raharakentamiseen perustuvaa yhteiskuntaa.

Huom. En koskaan ole tarkoittanut sanoa, että meikäläiset vaihtoehtoihmiset olisivat tippaakaan huonompia ihmisiä kuin muut, pikemminkin päinvastoin, koska he ovat idealisteja. Mutta ihmisluonne on kuin vesi, se hakee tiensä helpointa reittiä. Ja se helpoin tie menee yhteiskunnan tukien mutkien kautta. Itsekin olen tässä mukana, mutta haluaisin muutosta.