Kanavan vartta

Sää oli päivällä keväisen leuto. Koska puutkin on tehty, minulla oli hyvää aikaa ulkoilla. Liikkua pitää, muuten kangistun sängyn pohjalle selkävaivaiseksi. Tyttären pyörä on kuin unelma, vaihteet täsmälliset, mikään ei kilise eikä lenkkaa kuten romupyörissäni kotona.

Ajoin Strömsholmin kanavan/ Kolbecksån toista rantaa Hallstahammariin ja toista takaisin. Matkaa tuli nelisen kymmentä kilometriä. Hallsta on Suraa isompi tehdaspaikkakunta, molemmissa paljon suomalaisia. Toisella rannalla kohisi vilkas liikenne, toinen oli maalaisidylliä. Kanava on kuin pienoiskuva tästä maakunnasta ja koko maasta. Suurin osa maasta on ihmisistä autiota luontoa. Ihmiset ovat asettuneet joihinkin paikkoihin ja asuvat tiiviisti hakien kuin tukea toisistaan.

Kävin katsomassa varastoa, jota olen pitänyt maksamatta mitään jo kymmenisen vuotta. Talo missä asuimme, on purettu, mutta verkkovarastot olivat toisen talon kellarissa. Se talo toimi vanhusten palvelutalona, mutta nyt vaikuttaa, että jotain tapahtuu, kun talossa ei ole enää vanhuksia. Kellaria on alettu myös tyhjentää. Minun varastoni oli vielä jäljellä, mutta ovi auki murrettuna kuten kaikissa muissakin hylätyissä kopperoissa. Mitään arvokasta ei ole enää jäljellä, mutta paljon romua kylläkin. Olen syyllistynyt siis laiminlyöntiin, kun en ole toimittanut tavaroitani pois, mutta niin on moni muukin.

Tutkin monta tuntia ihmisten tavaroita ja lastasin auton takaosan niitä täyteen, en edes ehtinyt omien romujeni pariin. Etupäässä otin pyöränvanteita, mutta valitettavasti ne olivat kaikki etupyörän ja niitä on ennestäänkin vaikka kuinka paljon. Tiedän noitten vanteitten kerääjän. Hän oli etelä-amerikkalainen Alex, nuori poika, joka keräsi pyöriä ja möi niitä toisille pakolaisille. Sinänsä kannatettavaa yritteliäisyyttä, vaikka taisi mennä vähän lain väärälle puolelle. Mutta en voinut jättää hyviä esineitä kaatopaikalle vietäväksi, vaikka minäkin olin vähän harmaalla alueeella. Olen auttamaton sakletare kuten Peppi Pitkätossu.

Ihmettelen vain minne vanhukset on viety. Tässä kunnassa on tapahtunut kummallisia muuttoja. Virastot muuttavat paikasta toiseen. Hyvissä tiloissa toiminut terveyskeskuskin on muuttanut. Ruotsissa koulut ja päiväkodit ovat nykyään useasti saman hallinnon alaisia. Monesta päiväkotitädistä tuli rehtori ja koulut sekä päiväkodit toimivat usein samoissa tiloissa, joskus jopa niinkin, että iltapäivätoiminta tapahtuu samoissa luokissa, missä oppilaat ovat käyneet aamupäivän koulua. Sinänsä hienoa rationalisointia.