Perhe-elämää

Intensiivinen hiihtolomaviikko on takana. Jälkikasvu on vielä matkalla kotiinsa, vaikka lähti jo yli vuorokausi sitten. Matkalla oli yövyttävä.

Lapsenlapset ovat liikunnallisia urheilupoikia, jotka tykkäsivät Lapin lumista. Jo pihan kasoissa riitti puuhaa vaikka kuinka. He oppivat myös laskemaan slalomia Kallin hiihtokeskuksessa. Heille oli varattu yksityisopetusta, mutta he oppivat ennätysajassa. Nuorempi tosin ei tykännyt ajaa hissillä ylöspäin. Heidän isänsä oli mäessä mukana. Se oli hänellekin ensimmäinen kerta. Kaikilla on hyvä tasapainoaisti ja pojat pelaavat jääkiekkoa, joten jalkatyö ei ole ongelma. Hiihdonopettaja antoi roiman alennuksen, kun hänelle ei jäänyt työtä.

Minä en mennyt mäkeen, koska nilkkani ovat vielä kipeät. Luulisin osaavani yhä laskea yhä. Minulla taito oli kovan takana.

Kävimme Kemin lumilinnassa, joka on erinomaisen ällistyttävä komeudessaan. Siellä oli nyös pipe-mäki, jossa kaikki laskimme. Pojat olivat isänsä kanssa myös ajamassa moottikelkalla meren jäällä. Sillä aikaa olimme Kemin markkinoita katsomassa. Markkinat eivät ole kivoja, kun myyjät ovat liian kärkkäitä myymään eikä saa katsoa rauhassa. Kaikki kyllä esiintyvät hyvin, mutta kuitenkin vanha suomalainen jäykkyys oli mukavampaa.

Kävimme uimahallilla, ostoksilla ja syömässä Golden Raxissa, mistä perhe tykkäsi, vaikka itse en ole siitä kovin innostunut. He kävivät Haaparannalla maailman suurimmassa karkkikaupassa ja leikkimaassa. Vanhemmat olivat illan Cape Eastissa, joka maksoi maltaita, mutta heillä tuntuu olevan varaa. Tykkäsivätkin maailman suurimmasta saunasta ja kaikista hoidoista. Poikien äiti piti vielä heille oman elämyskylpylän saunassani, koska hoitoaineita säästyi. Saunoimme tietysti päivittäin, joskus kaksikin kertaa. Saunallenikin tuli käyttöä. En muuten ole viitsinyt sitä paljon lämmittää.

Pojat pelasivat paljon tietokoneellani. Näytin heille Flipperin ja pelasimme bingoakin, minä olin numeroiden huutelijana. Minullahan on vaivalla etsitty Bingo Caller, jota olen käyttänyt myös vanhusten kerhossa menestyksellä.

Näytin heille myös kirjoitusohjelman ja Select and Speak-lisäosan yhdistelmän, joka hetken aikaa huvitti. Siihen on myös ruotsinkielinen hyvähkö ääni. Kirjoittaminen on kuitenkin tuon ikäisille pojille niin vieras asia, että MovieStar Planet houkutti puoleensa pian. Kirjoittaminen liittyy ehkä liian paljon kouluun. Kirjoitusohjelma, jollaisia täällä on muutamia, olisi kuitenkin minusta vallan  koteihin ja kouluihin vallankumouksellinen apuväline, joka välittömästi kertoo kirjoittamisen ja puhumisen yhteyden.

Opetin heille tipoteerauksen, vanhoja seuraleikkejäkin on, ei vain nettijuttuja. Olen tainnut leikittää jo tuhansia Oppitorin leikkilinkkien välityksellä. Tipoteeraus on arvausleikki, jossa arvuutellaan jotain tekemistä. Pojat olivat tietysti innoissaan, heidän vanhempansa myös. Onneksi he osaavat myös tuollaisia juttuja, vaikka MovieStar-niminen sivusto taisi olla suosituin.

Se on kuin Sims. Siinä rakennetaan hahmoja, jotka ovat ikään kuin virtuaalisessa vuorovaikutuksessa. Pojat mielestään chattasivat, mutta minusta se vaikutti melkein siltä, että sanottiin vain Hej. Vaikutti puisevalta, mutta lapsiin se vetosi. Oli siellä myös tietokilpailuja ja muuta, joten kaipa siinä on pedagogiikkaakin.

Tuo palvelu on monikielinen, tässä on suomeksi. Ehkä pitää perehtyä.

Ehtivät he katsomaan netissä myös suomenruotsalaista lastenohjelmaa.

Varmasti näissä lapsissa on myös levottomuutta, vaikka he pärjäävät koulussa ja jaksavat keskittyä kohtalaisesti. Onneksi he eivät ole ongelmalapsia ja onneksi he ovat sosiaalisia eivätkä joudu silmätikuiksi. Äitinsä mukaan varsinkin nuorempi on seitsenvuotiaana peloton jääkiekkoilija, vanhemmalla ei ole yhtä vahvaa egoa.

Tietysti varsinkin nyt karppaajana ja laihduttajana hieman siunailen roskaruoan osuutta jälkikasvun elämässä. He eivät oikein osaa syödä ruisleipää ja kalaa kuten osaksi suomalaisen pitäisi. Onneksi he saavat myös kunnolla laitettua ruokaa. Tein täälläkin bravuurini, grillatun kanan kaikkine lisukkeineen.

Minulla oli vaikeaa, kun jääkaappiin jäi minun silmissäni roskaruokaa. Heitin sitä hieman poiskin. Tuntui kuin olisin syönyt myrkkyä, kun maistoin palan rahkapiirakkaa. Minulla laihtuminen on päässyt hyvään vauhtiin ja olen mennyt alaspäin jo 10 kiloa ja aion jatkaa. En ole enää niin tiukkapioinen kuin alussa, kun huomasin, että voi laihtua, vaikka käyttää myös vähän hedelmiä ja ehkä leipääkin, karppausleipää toistaiseksi eniten. Se on tosin kallista.