Viime viikolla olin parissa kulttuuritilaisuudessa. Ensimmäinen oli kun Heikki Willamon valokuvanäyttely hänen kirjansa Vuosi metsässä pohjalta avattiin. Aineen taidemuseon ystäville oli avajaisia ennen tilaisuus tavata taiteilija. En ole valitettavasti lukenut Willamon kirjoja, mutta aioin.
Oli mielenkiintoista, että hän oli valinnut mustavalkokuvauksen. Hän valotti kehitystään oikein mukavasti kertoessaan kirjastaaan, taustastaan ja yleensäkin valokuvauksen trendeistä, josta esitin kysymyksen. Olen päättänyt yrittää keksiä aina jonkin kysymyksen tällaisissa tilaisuuksissa, vaikka jälkimmäisessä en sitä tehnytkään.
Toinen tilaisuus oli kuulla Mirjam Kälkäjän kertovan näytelmän teosta. Sekin oli oikein mielenkiintoinen. Olin luullut, että ohjaajat saavat muokata näytelmää miten tahtovat, mutta ei se Kälkäjän mukaan niin ole. Hän kertoi hyvin selväsanaisesti, miten näytelmän henkilöillä pitää olla tarkoitus ja esitti joitakin kauhuesimerkkejäkin. Olen nähnyt yhden hänen näytelmänsä, jonka sain katsoa ilmaiseksi rullatuolissa kulkevan avustajana. Olen lukenut jo monia Kälkäjän kirjoja ja olen niistä pitänyt. Luen kyllä mielellään lisää.
Olin kuskina ja kävimme ennen tilaisuutta tervehtimässä erästä iäkästä kaveria, joka asuu lumikinosten seassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti