Olen vuosien varrella käynyt aina silloin tällöin avustamassa rullatuolissa istuvaa miestä, minua nuorempaa. Hän on tietysti katkeroitunut kohtalolleen, sillä onnettomuus kohtasi ihan tervettä ihmistä.
Sanoin hänelle joskus, että hanki tietokone, kyllä minä tuun neuvomaan.
Tänään näin että hänellä olim kone ja istuimme kaupungille tehdyn retken jälkeen tietokoneen ääreen. Moitin että tämähän on hidas kone, enkä huomannut, että hiiressä on vasenkätisen asetukset.
No, avasimme sähköpostin ja mies vastasi sinne tulleeseen sisarensa kirjeeseen. Jokainen kirjain oli hakusassa, eikä todella mitään ollut ennestään tiedossa tietotekniikasta. Lähtökohta oli aivan nollassa.
Tulipa kaveri tyytyväiseksi, kun hänen ensimmäinen sähköpostinsa oli lähtenyt, hän kirjoitti tuon päiväkirjaansa ylös.
Latasimme myös selaimen ja taas tuntui kuin seinät olisivat avartuneet, kun hän psytyi hakemaan sanalla.
Tämä oli parempi kuin sata jänestä, sanoi mies.
Lupasin tulla jatkamaan opetusta, kunhan hän ensin tutustuu tähän minkä nyt osaa. Äsken kirjoitin hänelle sähköpostikirjeen.
Minullekin tietokone ja netti ovat olleet suuri avartaja, vaikka olen saanut jatkuvan päänsäryn, joka ei ole tosin sietämätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti