50 km yhden leivän tähden

Poljin 50 km ostamaan Karungin baarista yhden rieskan. Ostin tosin kaksi muutakin, pakastettua rieskaa, mutta yksi kuulosti paremmalta. Oli ollut kylmä yö ja käsiä vähän paleli. Oli mukavaa katsella syysautiota jokivartta. Perillä muistin, että kaupassahan oli erityisen näpsäkkä tyttö myymässä, en sinne hänen takiaan mennyt, mutta nyt muistin nyt hänet kesältä. Tyttö on jotenkin erityisen suora ja välitön. Minusta se ei ollut turha matka.

Kaupassa näin myös muutaman omakustanteen, josta eräs autettava oli kertonut,  sisaren kirjoittama. En lukenut tekstiä, mutta takakannen mukainen aihepiiri oli kiinnostava.

Nyt on sitten tämä leivällä herkuttelu loppu. Tätä kirjoittaessani tuli käymään vanha tuttu, joka puhui niin innostavasti vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta, että aion tosissani yrittää. Kaikki mitä se sisällään pitää.

Ensin kyllä pitää syödä rieskat loppuun. Rieskat pitää jättää nyt elämästä, mutta voin voin pitää... Heikkilän oppiin siis.