Ruotsissa

Olen matkustanut jälkikasvun luokse, mutta kotiin ei jäänyt muita aarteita kuin kirjaston vanhoja kirjoja, murtovarkaiden ei kannata vaivautua.

Minulla on täällä mökki mäenrinteessä. Aion marjastaa ja sienestää. Lapsenlapset ovat kasvaneet ja koira on nyt kuuro. Se on 11 v. ja muuten terve. Muistaa minut. Kävin auttamassa isosasiskoa lentolehtisen teossa. Ilahduin kun hän halusi oppia uutta, Power Pointin ja tekstiruudut, jolla kuvapohjalle saa tekstiä. Brosyyriin tuli avattu kirja, koska kohta kahdeksankymppinen isosisko on kirjastoryhmän kantava jäsen, valitsee laatukirjoja ja liputtaa hyvän kirjallisuuden puolesta. Lehtinen jaetaan jokaiseen kotiin alueella. Kunta lopetti aikoja sitten kirjastonpidon, mutta kansalaisryhmä on jatkanut ja saanut jopa käyttäjämäärät kasvamaan.

Kävin välillä myös lakaisemassa ex.-vaimon tiilikattoa. En ehtinyt ja jaksanut tehdä oikein tarkkaa puhdistusta, nytkin olen ihan kipeä työstä. Hänelle on kasvanut oikea viidakko talon päätyyn. Pelasimme siinä sulkapalloa, kun tytär oli pieni, nyt se on djungel. Poimin myös keltaisia ja makeita luumuja, joita oli niin paljon, että suurin osa meni haaskuuseen, oli tippunut ja tippui lisää, kun sahasin varaston päällä kasvavia haaroja. Toin tyttären perheellekin, mutta he eivät ahmi suorastaan. Omenoita, marjoja ja sieniä tulee yltäkyllin. Tuottoisa päärynäpuu täällä on kuollut, mikä voi johtua siitä että muinaislinna, jonka rinteessä mökkini on, on hakattu suuresta osin puustoa. Naapurin kaivokin on kuivunut ja se on vaikuttanut muutenkin vesitalouteen. Naapurilla oli oma kaivo, vaikka kunnan vesi on parin kymmenen metrin päässä. Muinaislinnan huipulla on lammasaitaus.

Ajomatka oli pitkä, ainakin 1300 km. Jossakin kohdassa laitettiin asfalttia ja auto sai uida sepelissä. Krahisi kovasti, pelkäsin että tulee jokin rikko, mutta ei tullut. Ruotsin Norrlanti on erämaata. Kaupungit ovat pieninä pilkkuina niiden keskellä.

Lapsenlapset ovat ilahtuneet tulostani, he sanoivat että mennään yhdessä pyörillä kouluun. Kunta ei vieläkään ole saanut aikaan aiottua pyörätien pätkää vaaralliselle ja vilkkaasti liikennöidylle osuudelle, mutta pojat osaavat varoa ja nykyään he käyttävät myös kypärää. Kiireiset vanhemmat eivät ehdi, vaan mennään aina autolla.