Minullahan on tuhansia kirjoja enkä tule ehtimään niitä lukea, mutta yritän kuitenkin yksi kerrallaan. Oravanpyörästä oravanpesään oli mukava kirja. Jos minulla olisi rahaa ja ehkä kumppani toteuttaisin maalla asumisen. Stressitohtori Pakarinen pystyi muuttamaan maalle Sammattiin. Hän kuvaa kuinka on toteuttanut eräitä miesten töitä ostamallaan maatilalla. Mitä siinä tarvitsee. Kirja on maallemuuttajan käsikirja. Erityisesti hän kuvaa työkaluja ja töitä. Monet ovat minulle tuttuja, sillä asuinhan minäkin maalla muutaman vuoden ja olen saanut paljon kokea. Pakarisella oli rahaa toteuttaa, minä jouduin ottamaan huomioon yhteisön. Huonosti siinä kävi. Minäkin tein puita samalla innostuksella kuin stressitohtori, mutta en jaksanut ja osannut huoltaa moottorisahaa niin tarkasti kuin hän.
Muistelin että eikö Pakarinen ole kuollut, tarkistin netistä ja luin hänen kuolleen 90-luvun lopulla. Hän oli saanut syövän ja toipunut, mutta sairastunut uudelleen ja mennyt parissa viikossa. Ihanteellinen Sammatin paikka oli pitänyt jättää. Pakarinen oli sympaattinen tyyppi, mutta niin vain hän, stressitohtori kuoli 66-vuotiaana.
En tiedä onko tästä mitään oppimista. Jos on, niin mitä?
Erehdyin lukemaan tässä Teuvo Saavalaista. Vaikka hänellä on rajuja tarinoita kerrottavana, niistä ei kuitenkaan mitään kostu, eikä hänen kirjoillaan ole mielestäni kirjallista arvoa. Tuossa wikipedia-artikkelissa väitetään että hänen kirjansa ovat fiktiivisiä, onkohan niin.
Hassua,itselläni on näistä kirjoista ja kirjailijoista täsmälleen päinvastaiset käsitykset. Joskus muinoin erehdyin lainaamaan tuon Pakarisen kirjan, kun olin sen tyyppisestä teemasta kiinnostunut. Kirja osoittautui kuitenkin melko kauheaksi - maaseudun "rauhaan" muuttaminen muuttuikin työkalujen ja koneiden keräilyksi ja lakkaamattomaksi puuhailuksi.
VastaaPoistaSaavalaista kyllä arvostan.
Minua nuo työkalut, traktorin ja moottorisahan kanssa puuhailu viehätti käytännössä ja tässä kirjassa. Vaikka kyllä vähän ahdistikin se puuhailu.
VastaaPoista