22.6.11

Intensiivinen viikko



Lapsenlapset ovat kaikella tapaa onnistuneita, mutta onneksi tässä iässä ei ole enää välittömiä lapsenhoitoasioita. Heidän aktiivisuutensa on vaativaa. Aina pitää olla tekemässä jotakin. Tutustuimme lisää seudun mahdollisuuksiin. Tornion uusi kaupunkijuna jäin kokeilematta aikatauluepäselvyyksien takia. Näimme sen etäältä. Tornion Suensaarella on liikennepuisto, jonne pojat aina ehdottomastin haluavat. Haaparannassa Ikanotalossa on Leikkimaa, jossa he kävivät kahdesti. Isompi ajoi kotona sähköpyörälläni, josta hän ylettyi polkemaan istuimeltakin. Heillä on toisetkin pyörät, joilla he kurvailivat aluksi talon mummujen kauhuksi. Sanoimme että pitää ajaa pihan ulkopuolella,  jossa on hyvät pyörätiet. Jos tulee mummo vastaan, pitää kääntyä.

Koulujen pihassa on metallinkeräyskasoja, kävimme penkomassa yhtä ja toimme kotiin pari pyöränromua. Kahdeksanvuotias yritti sitä kunnostaa, vaihteet olivat irti, tuskin siitä olisi kalua tullutkaan. Aikuisten pyörän saan helposti koottua, mutta en enää tarvitse sellaista. En kuitenkaan voinut olla ottamatta vanhasta muistista.

Yksi päivä oli pitkä. Kävimme synnyinkylässäni Sodankylässä. Ihmisiä oli kylänraitti mustanaan kun menossa olivat elokuvajuhlat. Söimme pitsat entisessä säästöpankin talossa, missä syksyllä edesmennyt veljeni oli seitsemän vuotta johtajana uransa alussa. Hän kunnosti kotitalon, mutta lähti etelään jatkamaan muiden konttoreiden johtajana. Kotikylässä on vaikea toimia, kun suku ja tuttavat ovat lainaa hakemassa. Veli ehti kokea myös säästöpankkien romahduksen ja oli vielä työttömänäkin. Elämänsä lopulla hän sai dementiasairauden, joka eteni hitaasti mutta vääjäämättä.

Kävimme katsomassa myös entistä kotitaloa, mutta emme viipyneet kauaa pihassa. Oli vähän noloa mennä toisten pihaan. Minulla ovat muistoni tallessa. Kävimme myös hautausmaalla. Olihan se lapsillekin varmasti jotain merkitsevää, mutta eniten he innostuivat ympäriinsä vilistelevistä otuksista, jotka tulkitsin metsäsopuleiksi. Vanhempi olisi halunnut viedä yhden, sillä hänen hamsterinsa on karannut talon sopukoihin. Sanoimme ettei villin eläimen ottaminen ole luvallista, sopulit ovat vihaisia eikä niitä tietenkään saisi kiinnikään.

Menomatkalla kävimme katsomassa hiidenkirnuja Kemijoen itäpuolella ennen Rovaniemeä ja Arktikumissa Rovaniemellä sekä Luostolla, missä kiipesimme rappuja tunturin laelle. Lapset ja tytär pitivät kaikesta kovasti. Palatessa oli jo myöhä, mutta ollessamme jo Napapiirin eteläpuolella aurinko nousi punaisena kiekkona kello 12. Kyllä lapset sitä hieman osasivat ihmetellä. Näimme myös paljon poroja.

Lapset ovat tyttäreni mukaan maailman konservatiivisimpia olentoja. He eivät ole tippaakaan innostuneita esimerkiksi paikallisista ruoista, eivät halunneet maistaa aitoa vesirieskaa ja savusiikaa, joita haumme Karungista. Tytär kyllä. Olen vuosia kertonut kuinka tavallinen ns. rieska ei ole oikeaa vaan se pitää olla vesirieskaa, jossa on oikea maku ja sitko. Tosin se on parasta vain samana päivänä. Matkalla jossakin ennen Rovaniemeä oli rieskapaikaksi itseään mainostava baari. Sanoin myyjätärtytölle että on skandaali, ettei  tarjolla ole oikeaa peräpohjalaista rieskaa. Tämä ei ollut kuullukaan asiasta ja sanoi, että mene valittamaan johtajalle. Sanoin että haluan vain tipsata. Kyllä siellä oli silti ihan hyviä muita leivonnaisia, munkkeja esimerkiksi. Suomalaiset eivät kylläkään osaa keittää kunnon tai suodattaa kahvia, se on aika laihaa yleensä.

Nuorempi poika piti mustasta makkarasta, joka oli aitoa Tapolan mustaa, vaikka Pirkka-merkkistä. Tytär oli luullut että mustaa makkaraa saa vain Tampereelta. kerroin Tapolan Mervistä ja tietenkin Matista, käytän aina tilaisuutta hyväksi suomi-valistukseen. Pojat pitävät Kauppakeskuksen Golden Raxista, minä en, koska ruoka on aina samanlaista. Mieleen tulee ex. naisysävän lapset ja Raxi. Hampurilaispaikka vei paljon rahaa, mutta näiden todellisten asiantuntijoiden mielestä Hesburger ei ole hassumpi, vaikka ei niin hyvä kuin Burger King. Perhe on varmaan syönyt satoja ja taas satoja hampurilaisaterioita. Kävimme Ruotsin Kukkolakoskella ja söimme ihan hyvästä kala- ja vihannespöydästä. Ympäristö on hieno varsinkin kun vertaa Suomen puolen kioskiin, jossa söimme viime vuonna kalliin mutta sinänsä hyvän aterian pahvilautasilta rähjäisessä paikassa. Kerroin lapsille olleeni täälläkin töissä. He näkivät myös lippoajan toimessaan, kaloja ei noussut. Rannassa oli mäkärän kaltaisia hyönteisiä, jotka tunkivat suihin ja silmiin, mutta eivät purreet.

Jälkikasvu halusi tietysti minun paistamiani pitsireunaisia räiskäleitä. Niiden salaisuus on tietysti taikinan ohuus ja pannun kuumuus.

Kävimme myös Tornion uimahallissa, jossa on pitkä vesiliukurata, minäkin laskin. Vanhempi lapsenlapsista on vesipeto, koska hänen äitinsä vei häntä jo vauvauintiin. Hän hyppää korkealta pomppolaudalta. Uimahallissa on älyttömän voimakas vesihierontapiste. Kipeille jaloille varsinkin se ylitti nautinnollisen kipurajan, jo sen tähden pitäisi käydä uimahallilla useammin. Ilmat muuttivat sateisiksi, joten loppupäivinä emme päässeet viettämään rantaelämääå. Minun saunani tuli hyvään käyttöön. En tavallisesti ole innostunut sähkösaunasta, mutta nyt se tuntui aivan kotoiselta, kun oli innokkaita saunojia. Hain vasta-anaineksiakin, joista tytär sitoi vihdan. En ole koskaan innostunut taiteilemaan vihdoilla, isäni oli tietenkin entisajan malliin siinäkin mestari kuten luudanteossakin. Varmaan osaisin minäkin, mutten viitsi. Tytär ja nuorempi poika ovat saunojia, vanhempi ei niinkään. Heidän ruotsalainen isänsä ei sauno ollenkaan, hän ei ollut mukana vaan töissä. Poikien ei tarvitse olla hoidossa kesällä lainkaan, koska vanhemmat vuorottelevat.

Lapsia on käytetty kaikissa mahdollisissa paikoissa, joten he ovat kokeneet maailmaa. Nauroin tyttärelleni että hän on varmaan perinyt sen minulta ja hän uskoi sen niin olevankin. Minä kanssa käytin aikoinaan häntä paikoissa ja hänen äitinsä tietysti myös. Kävimme tänään myös Haaparannan komealla asemalla, joka odottaa valmiina junaliikenteen uutta alkua vuoden päästä. Nyt se on nuorisotiloina. Tytär on rautatieläisenä aiheesta kiinnostunut. Asemalla oli vanhoja kuvia Torniosta ja Haaparannalta, mm. Handolinska brosta joka on nyt lähes kuivalla maalla mutta kuvaa otettaessa vedellinen. Nyt sen alta menevää ojaa on tosin laajennettu, koska rakennetaan ns. tapahtumatoria, jossa on kahluualtaita ja pengerryksiä ja vedellisyyttä. Ruotsi taitaa olla jälkijunassa, koska luvattuja taloja ei rajalle kuulu, vaikka prinsessa Viktoriakin oli jo pari vuotta sitten juhlistamassa tuon torin rakennustöiden alkua, siitä tulee ehkä hänen nimikkotorinsa. Olin aivan lähellä, koska osasin mennä takakautta. Ihmisjoukot tungeksivat itse kauppakeskuksessa vaikka tapahtuma oli ulkona. Nyt suomalaiset ovat rakennuttaneet torin melkein valmiiksi, se valmistuu syksyllä.

Asemalla oli kuva myös köysiradasta, jolla hinattiin ensimmäisen maailmansodan aikana tulleen buumin tavaraa väylän yli. Silloin ei siltoja ollut.

Tyttären ystävättäret ovat äitejä hekin. Nuorempi lapsenlapistani on seurannut heidän touhujaan ja hänestä on näyttänyt mukavalta pienet sisarukset. Hänestä on väärin, että joku häntä nuorempi lapsi on jo isoveli eikä hän itse. Elias on puhunut vakavasti äidilleen pikkusisaren tai veljen merkityksestä ja hän esitti argumenttina, että isä kotona ei olisi yksinäinen, jos hänellä olisi seuranaan pikkuvauva. Kaniini olisi ison veljen mielestä kuitenkin vielä parempi. Pojat tappelevat keskenään kovasti, mutta samalla ovat parhaita kavereita.

Ruotsinkielisestä tv:stä netissä oli pojille iloa. Varsinkin eilen kun tuli ohjelma, jossa animoidut nuket innostuivat kiroilemaan.

Kiertelimme myös kirpputoreja, tytär teki useita löytöjä; hän sanoo omistavansa tutkasilmät. Kyllä hän sieltä poimikin hyvännäköisiä tavaroita. Minäkin lisäsin tinakippokokoelmaani ihan hienolla pikarilla. Vanhempi poika osti autonrenkaan mallisen kellon, jota kaupassa työskentelevä vetysuperoksidilla vaalennettu ent. ns. raggarbrud ihaili. Hän oli Ruotsin puolelta. Pojathan ovat isänsä vaikutuksesta automiehiä. Minäkin sain pyynnöstä automaalaukset, jotka tytär laittoi kehyksiin. Ne ovat varsin hienoja, koska pojat ovat hyviä piirtäjiä, perineet taidon ja kiinnostuksen vanhemnmiltaan. Toisessa on kilpa-auto, toisessa rekka jossa on windowsin logo ja XP kyljessä.

1 kommentti:

  1. Tuntui mukavalta tämä tarinointisi lastenlapsistasi. Tänään täältä juuri lähti kotiinsa meidän kolme lastenlastamme. Tunnelmat ovat vähän samanlaiset.

    Olen ajatellut, että tällaiset päivät, joita sinäkin joukollesi järjestit, ovat talletuksia lasten muisto- ja tunnepankkiin. Sekin tuntui hyvältä, etä tyttäresi muistopankissa ovat hänen omat lapsuudenkokemusmatkansa. Vähän samanlaista tunnelmaa oli täälläkin. EI-niin-ihmeellinen yhdessäolo näyttää olevan loppujen lopuksi sellaista, joka jää loppuiäksi mieleen.

    VastaaPoista