Rovaniemi

Nyt halli on jo saanut enemmän ruostetta julkisivuunsa, mutta koko komeus tulee näkyviin varmasti tulevaisuudessa.

Olin eilen Aineen taidemuseon ystävien retkellä Rovaniemen taide-elämään. Liityin itsekin yhdistykseen. Minua onnisti, kun Rovaniemen taidelainaamossa, joka on siinä kanjonin päälle rakennetussa kauppakeskuksessa, entisessä bingo-tilassa, oli taide-bingo ja voitin voittona olevan taideteoksen. Se on pieni piirrostyö, taiteilija ei ollut sitä signeerannut enkä kehdannut sitä häneltä kysyä, vaikka minua kehotettiin. Pahvi oli muovin sisällä ja se oli helppo kuljettaa kotiin, siinä ei ole kehyksiä. Minulle aplodeerattiin, tuskin koskaan olen niin paljon taputuksia saanutkaan. Ehkä ahkera bingon peloaaminen pakosta Äijä-kerhossa oli tehnyt minut Onnettarelle otolliseksi.

Inhoan muuten bingoa, mutta olen tehnyt sitä seuran vuoksi ja kun olin myös vetäjänä kolme kertaa. Kysyttiin syksyksikin ihan positiivisin sanoin, puhuttiin uuden tuomisesta, vaikka se oli aivan vaatimatonta. Teetin esineiden arvuuttamista, olin antanut  aikaisemmin tehtävän äijille. Itsellänikin oli metallinen saippua ja harmittelin jälkeenpäin, että repesin heti selittämään, kun kaikki olivat yrittäneet turhaan arvata. Olisi pitänyt puhua laihialaisten saippuasta, eikä heti selitellä kuinka se toimii. Varmaan siinä oli kyse katalyysistä.

Natriumpalmitaatti on polaarinen molekyyli, jonkatoinen pää tarttuu rasvaan ja toinen veteen, jolloinrasva emulgoituu veteen. Jos rasva on härskiintynyttä,niin hajut katoavat viemäriin.

Taidelainaamossa oli paikalla nuoria taiteilijoita, jotka tanssivat kongaa musisoiden käytävillä pitkän kangaskäärmeen kanssa. Näin eksoottista oli Rovaniemellä.

Taiteilijat joutuvat olemaan myös sirkuspelleinä. Nuorille ja ulospäin suuntautuneille se sopii. Tämäkin taiteilijaryhmä on yhdistänyt taiteilijuuden ja yleensä ilmaisutaidon.

Vakava osuus oli uuden taidekeskus Korundin avajaisviikolla. Vaikuttavan näköisessä ruostuvilla levyillä peitetyssä hallissa oli hieno konserttisali, jossa kuuntelimme hyvää musiikkia. Sitten olimme opastetulla kierroksella museon puolella. Paljon oli väkeä. Tietysti moderni taide on hieno asia, siinä on kekseliäisyyttä, kantaaottavuutta ja huumoria. Samalla pidän mielessäni sen varauksen, että taide on samalla stiknafuuliaa, siinä on muoteja, matkimista ja katsojien kusetusta. Mielestäni se kuuluu asiaan. Wihurin säätiön paljon puhutut teokset ovat saaneet arvoisensa ympäristön. Museo on rakennettu vanhan postin linja-autovarikon yhteyteen ja siinä käytetty hienosti vanhaa ja uutta.

Muistan tuon varikon niiltä harvoilta kerroilta, kun kävin Rovaniemellä lapsena. Siitä eivät ole kaukana ne pusikot, joissa jätkät ja irtolaisnaiset pitivät peliään, Pentti Linkolakin nuoruutensa pyöräretkillä pistäytyi puskiin nukkumaan. En tunne juuri yhtään Rovaniemeä muuta kuin olen kirjoista lukenut.

Kävimme myös Yliopistolla, joka oli tyhjä. Meitä opastettiin Taiteiden tiedekunnan puolella. Täytyy sanoa, että jos puitteista on kiinni, taideopetus on hyvässä jamassa. Kotimatkalla voitin vielä arpajaisissa.