Suensaarelta

On vietetty Tornio-viikkoa. Olen käynyt joissakin kulttuuritilaisuuksissa. Yhdessä julkistettiin Suensaaren rakennushistoriasta kertova lehtinen, Tornion rakennettu muisti. Hyvin tehty se on, kertoo pienessä tilassa paljon. Maatuneen Kaupunginlahden rannalla oli kolme katua, lähimpänä porvarit, sitten käsityöläiset ja seuraavana muut. Talot paloivat usein ja ne rakennettiin uudelleen sitkeästi samoille paikoille. Holvatut kellarit, joita on vieläkin jäljellä, olivat syynä että rakennettiin yhtä tiiviisti ja palovaarallisesti. Kaupunki siirtyi vähitellen etelänsuuntaan, mutta 70-luvun rakentaminen tuhosi paljon näitä taloja. Rantakadulla on yhä jäljellä vanhempia taloja, vaikka lahti onkin maatunut, tosin erinomaiseksi lintujen paratiisiksi. Piisameita siellä on myös, ne ovat aggressiivista kanadalaislajia, mutta eivät ne yleensä ketään haittaa vaan ovat mukavana lisänä.

Talven aikana on rakennettu toria ja pengerretty jäljellä olevaa puroa. Ruotsinpuoleista liikekeskusta ei vielä ole alettu tehdä. Siitä tulee ainutlaatuinen kahden maan yhteinen tori.

Tänä kesänä alkaa liikennöidä myös molempien kaupunkien yhteinen maantiejuna. Varmaankin sitten aikanaan, kun kaupungit ovat todella kasvaneet yhteen Ikean asiakkaita voidaan houkutella muuallekin Tornioon ja Haaparantaan.

Maakuntamuseo suljetaan yli kahdeksi vuodeksi ja remonteerataan suurella rahalla. Oli viimeisiä mahdollisuuksia nähdä pitkään esillä ollut perusnäyttely, joka muuttuu uuteen museoon. Opastettu ja ilmainen kierros oli kiinnostava. Aineen taidemuseollakin oli ohjelmaa. Siellä on avattu Kalervo Palsan näyttely. Yhdessä kuvassa oli tuolilla tenttupullo ja limppu. Sanoin että limppua on voitu käyttää tentun puhdistamiseen. Se oli amanuenssista kiinnostava tieto ja hän aikoi käyttää sitä opastuksessa. Taiteilijana Palsa vaikutti ihan hyvältä. Tässä näyttelyssä ei ollut mitään loukkaavia kuvia.

Lehtisessä mainittiin myös yksi Suensaarten talo, johon kiinnitin huomioni tänne muuttaessani. Olin kuullut sen historiasta. Muistan kuulleeni jo 60-luvulla länsirajalta kotoisin olevan Sodankylän Keskikoulun rehtorin Eero Maunun kotiseutuopin tunneilla Antti Kurtista, joka laittoi talon vireille, kuoli tosin ennen kuin sitä alettiin edes rakentaa. Muistin alun: Antti Kurtti Kuusamosta, pitkän Liisan poika, joka ei syö muuta kuin fiiliä ja voita...

Talo on kansallisromanttinen, sen onkin piirtänyt Lars Sonck. Sen saamiseen liittyy tarina korttipelistä.