Kulttuuria illalla

Illalla antaa Marja Mattlar konsertin Tornion musiikkitalossa. Se on ilmainen kaiken lisäksi. Muistan Mattlarin Keuruun ekokylän Väentuvan tunnelmallisista konserteista parina vuotena. Täällä on hänen haastattelunsa.

Katsoin viime viikolla elokuvan Moskusta. Maisemat olivat hienoja, mutta vierastin siihen rakennettua jännitysteemaa, vaikka tosin Mosku oli väkivallan kanssa tekemisissä. Luulen että tapahtumat olivat ihan hihasta vedettyjä.

Katsoin kiinnostuneena synnyinkuntani maisemia. Oli siinä mainittu rovasti Aittokallio, sinänsä Lapin legenda. Muistan nähneeni hänet vanhana miehenä ja muistan kuinka kerrottiin hänen kuolleen auton töytäisemänä. Yksi hänen tyttäristään oli piirustuksen opettajana Oiva Toikan jälkeen, mikä oli epäoikeudenmukaista hänelle. Toikka ehti olla pari vuotta tuollaisessa rivityössä ennen kuin aloitti uransa, joka vei hänet kuuluisuuteen. Hän oli hyvä opettaja, joka huomasi vähäisemmänkin kuten minut itseni. Hän puhui meille myös värillisestä lasista ja taideteollisuudesta, mitkä asiat olivat varmaan itämässä.

Vaikka Sodankylän uusi kirkko oli Moskun aikana käytössä, kirkkona oli vanha, jo käytöstä jäänyt puukirkko, jossa minut on vihitty, hääkirkkona se on toiminut.

Sau Kaalebin asuntona oli muka Sodankylän museona toimiva rakennus, joka siirettiin nykyiselle paikalleen kun olin lapsi. Paikka on kaunis ja hienosti ruohottunut, sijaitsee kahden joen Kitisen ja Jeesiöjoen yhtymäkohdassa. Olin siellä usein muorena, serkkuni oli vuosia Sodankylä-seuran puheenjohtaja. Minullakin on ainaisjäsenyys, mutta jäsenkortti on kadonnut kuten on suomi-NL-seuran ainaisjäsenkorttikin.  En tiedä ristesivätkö Moskun ja Sau-Herran tiet tällä tavalla kuin filmissä, hän vain sattuu olemaan tunnettu Lapin hahmo. Wallenius oli kolmas tunnettu henkilö, pinnalliseksi hänkin jäi, vaikka hänessä olisi voinut olla aineksia: karski sotilas mutta myös taiteilija.

Itse Mosku oli aika pinnallinen, filmi ei mennyt hänen sisäiseen elämäänsä. Hän oli synkkä tuijottaja kuten joku Robert Mitchum, yhden ilmeen näyttelijä. Pääosan esittäjällä on tosin sopivan paha naamavärkki. Ehkä sellaiseen voi katsoja itse rakentaa sisällystä, vaikka Moskun osalta se oli vaikeaa. Maisemien näyttävyys ja mukaan rakennettu seikkailujuoni estivät näytteljöiden luonteen käsittelyn. Se jäi pinnalliseksi. Sakari Kännön kirja oli paljon parempi, sekin mainittiin lähteissä, jotka vilistivät nopeasti ohi. Oli siellä ainakin yhden serkkuni nimi, mutta en ehtinyt nähdä missä yhteydessä, ehkä hirsirakennusten.

JK Mattlarin konsertti oli hyvä. Opiskelijat osaltaan pelastivat tilanteen, muuten torniolaisia oli vähän paikalla. He eivät tunnetusti ole kovin kultuurillisia. Muistin Mattlarin tyylin kahdesta aikaisemmasta konsertista. Hän on tyyni, tumma ja kaita nainen juurin sellainen joita ihailen (kaukaa). Muistin yhden laulun, Neljän tuulen talo, oikein hyvin.