Olin viikonloppuna kuuntelemassa alueellista tarinankertomiskilpailua, jota vetää, mutta on uhannut lopettaa sanataiteen ryhmäni ohjaaja. Kaksi oli ennakkoilmoittautunutta ja toinen niistäkin oli jäänyt tulematta. Hänet tunnenkin äijäkerhosta. Oli tullut mm. Lapin kirjoittajayhdistyksen pj. Rovaniemeltä ja yleisöä sentään oli muutama kymmen. Juontaja sai houkutella yleisöä, josta saatiinkin yhteensä viisi osanottajaa. Hyviähän he kaikki olivat suustaan eikä voittaja välttämättä ollut paras.
Tuomaristossa oli Haaparannalta kotoisin oleva nainen, joka on parikin kertaa voittanut valtakunnan mestaruuden - Haaparantaa ja Tornionlaaksoa ei lasketa ulkomaiksi.
Järjestäjä ja itsekin ihmetteli, että jo on kumma kun on niin paljon hyviä kertojia, mutta heitä ei ollut uskaltautunut enempää. Ajatus menee kouluun, joka ei varmaankaan puhetaitoja edistä. Jotakin pitäisi varmasti tehdä.
Juontaja muisteli lasten sadutustamme joulun alla. Sehän meni erikoisen hyvin. Tämänkokoisessa pikkukaupungissa ei ole osanottajia kuin kourallinen sanataiteen ryhmäämme eikä myöskään kirjallisuuskerhoon, joissa molemmissa käyn ja ainoana miehenä. Molemmat ovat oikein mukavia. Kirjoittajaryhmiä on ollut kauan, ehkä kaikki havilliset ovat jo siellä olleet, vaikka epäilenkin.
Mitä tulee tarinankertomiseen, ei minuakaan huntsittaisi osallistua kilpailuun, en kyllä osaakaan kertoa, mutta vaikka osaisinkin.
Sanoin vetäjälle, että onhan Haaparannassa suuri suomi-seura, eikö sieltä löytyisi kertojia, nyt ei Ruotsin puolelta ollut ketään, vaikka koko Tornionlaakso oli kutsuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti