Huokaisu työtä lopettaessa

Kirjojen harrastajan blogi nettiavusteisesta suomen oppimisesta, paradoksiko?

Olen pari vuotta ahkeroinut edublogini Oppitorin parissa fiilannut ja höylännyt. Joskus pitää laittaa piste. Varmaankin se muuttuu puolipisteeksi, kun erinommaiset anglosaksit kertovat löytämistään työkaluista, ja minun pitää ne välittää. Uusia human interest-linkkejä tulee kaiken aikaa, nekin mukaan, ehkä isille mielen kohennukseksi.

Materiaalia on nyt kuitenkin ihmisiäksi, en pysty sitä hallitsemaan, vaikka olen tehnyt urheita yrityksiä ja ajatuskarttoja. Eivät käyttäjät ole kovinkaan paljon kehuneet, mutta latauksia on ollut jo 1600 tavallisena arkipäivänä. Nyt kaikki on entistä käytettävämmässä muodossa.

Laitoin myös ad sensen ja myös tähänkin blogiin, olisi mukavaa ansaita vaikkapa euro päivässä, se peittää laajakaistan kulut, mutta ennen kaikkea tuntuu symboliselta palkkiolta.

Tietysti yritän saada sivustoa mahdollisten käyttäjien tietoon. Olen vakuuttunut että siitä olisi hyötyä tuhansille ihmisille ja myös yksityiselle ja valtion taloudelle. Netissä odottavat makupalat, niihin on satsattu yhteiskunnan varoja, on paljon hyviä ja täydellisiä oppimateriaaleja, joista olen tehnyt yhteenvedon - ja paljon pienempia, unohtamatta omia keksintöjäni, joista tietenkin olen ylpeä.

Toivon että Oppitoria käytetään, varmaan on paljon ajattelemattomuuksia ja katkenneita linkkejäkin, mutta ehkä myös luovuutta ja leikkiä.