22.2.11

Väylän varrelta


Kun tiellä oli pakkaslunta ja hiekoitussepeliä, menin joelle ja lähdin kiertämään Pirkkiön saarta, jolla suuri osa entistä Ala-Torniota sijaitsee. Ei potkuri paljon luistanut, mutta moottorikelkoilla oli ajeltu käveltävä reitti. Tulee taas mieleen sana väylä, jolla tarkoitetaan etupäässä Torniojokea, mutta laajoja väyliä olivat myös pinemmät joet, joita alueella risteilee. Ylhäältä tieltä katsottuna ne ovat jokipahasia, mutta talvella ja jäältä käsin ne ovat laajoja valtateitä, valtaväyliä tosiaan. Lumiset puut ja pensaat, jotka rantoja reunustavat tuovat Lapin tuntua. Enpä juuri muuta lapinmatkaa kaipaakaan. Eilen ei ollut pahasti vastaantulijoitakaan, muutama koiranulkoiluttaja.

En tiedä, uskallanko hiihtämään, koska akillesjänne on yhä kipeä, liikkua kuitenkin pitää. Yhdestä toisesta vaivasta olen ehkä pääsemässä eroon, minua alkukesästä vaivanneesta päänsärystä. Välillä tuntui, että päässä oli radiolähetin ja epäilin jo, että pian koittaa lähtö, mutta syy saattoi olla niinkin bagatelli kuin suuvesi. Minusta tuntui, että sain liikaa fluoria. En ole vielä hakenut netistä vahvistusta, onko toisilla ollut samanlaisia oireita. Jätin suuveden pois ja tuntuu kuin päänsärkykin ainakin vaimenee. Ja oli Jumalan tosi, että tietokoneen ääressä se meni pahemmaksi, vaikka en voinutkaan harrastuksesta luopua. Aloitin Colgate-suuveden käytön juuri viime kesänä, enkä osannut sitä epäillä. Pää on tutkittu, eikä sieltä löytynyt syytä.

Minun yksityiselämässäni ei paljoa tapahdu. Käyn muutamassa harrastuksessa ja auttamassa vammaisia vapaaehtoisena. Tornion kirjasto on ihmeellinen. Mistä niiltä riittääkään, kun olen yhä kantanut laatukirjallisuutta kotiin. Lukea ei ehdi kuin murto-osan. Siellä oli Saarikosken suomentama Joycen Odysseuskin. Minulla kirja on ennestään ruotsiksi ja englanniksi. Paljon huippukiinnostavia tietokirjoja. Suunnittelen kaivaa autoni kinoksesta ja hakea sillä lasti. En pystynyt repulla tuomaan Otavan laajaa maailmanhistoriaa, koska siinä on niin tuhottoman monta osaa. Grimbergin maailmanhistoriakin oli, mutta se minulla jo on. Ehkä joku jo on ne vienyt, mutta epäilen.

2 kommenttia:

  1. Kooklaappa varsin nimi Johanna Vaattovaara. Sillä on mielenkiintoista tutkimusmateriaalia tornion murteesta ja sen murroksesta. Tiesitkö että isovihan aikaa kasakat menit väylää ylös aina Pajahlaan saakka ryöstöretkilä. Siitäkin löytyy netistä tietoja.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia mukavasta mejänkielisestä vinkistä. Luulen että olet serkkuni, joka on kieliekspertti.

    VastaaPoista