
Söin kalliin mutta hyvän seisovapöytä- aterian. Juttelin tuttujen kanssa hieman. Kalakaveri ilahtui: Hei Jukka ja tuli kättelemään. Hän on vaimoineen museon juhlien ja vapaaehtoistyön kantavia voimia. Vaihdoin kuulumisia parin tutun naisihmisen kanssa, jotka ovat ahkeroineet museolla sillä aikaa kun olen loisinut. Viime päivät ovat kuulemma olleet pitkiä. Minunkin kädenjälkeäni näkyi suhteellisen paljon, jos osasi katsoa. (Huonosti) Entisöimäni katederi ja pulpetit olivat koulusalissa, joka oli valmiina. Museon johtajan tarmo oli vienyt perille, vaikka vaikeuksia tuntui ilmaantuvan. Puolustukseksi sanon, että maali loppui ja siinä lopussakin pigmentit olivat kokkareisia. Nurmikentällä oli myös tekemiäni penkkejä, tosin siellä päin ei väki ollut, mutta varmaankin niitä voidaan käyttää, kun esim. teatteriseurue tulee. Tosin pelkään etteivät ne pysy pystyssä epätasaisessa maassa. Jalkojen haritus on liian pieni. Mutta kärryt, sahapukit, pyykkipojat olivat näkyvissä ja korjattu aita, penkit ja kaikki maalaamiset sisällä ja ulkona sekä nurmikenttä, jonka kiviä ja kantoja sekä kuoppia yritin peitellä.
Vehreys ja kukat olivat koristelleet tienoon. Todella käymisen arvoinen paikka. Mukava kokemus tuo vajaa vuosi museolla, kun näkee työnsä jäljen. Olin saanut Allhand-yhdistyksestä oikein kehuvan työtodistuksenkin, ylisanoja ehkä, sillä en oikein päässyt tekemään sitä työtä mihin minut oli palkattu vaan muutuin käsityöläiseksi.
Tässä pitäisi näkyä pieni Sagalundista kertova kuvasarja.
Hmm, taisin bongata kädenjälkiäsi tuolta puutarhablogiringin puolelta. Olin normaalilla virtuaalipuutarhakiertueellani kun tärmäsin tutunnäköisiin juttuihin... Sateenvarjojalavan kätköissä- blogissa voit käydä katsomassa, olinko oikeassa. Mukavia pyhiä!
VastaaPoistaHeips, Sannin vinkin kautta löysin googlettamalla sanayhdistelmillä blogi + kemiö tänne sivuillesi. Hienot puutarharattaat olivat siis Sinun kättesi jälkiä. Teltta oli muuten Jurtta ;)Hienoa kun saa lisää blogeja seurattavaksi ja ihan kotikulmilta.
VastaaPoistaJori, Sinun blogisi ei ole blogilistalla, enkä voinut sitä kruksata, mutta seuraan muuten tästedes.
VastaaPoistaEdelleen käyn katsomassa Villin Pihan tarinoita ja ihailen luomaasi paratiisia. Kyllä minussakin elää jäljellä pieni puutarhanhoitaja. JM