Pari kirjaa

Oli jo korkea aika tutustua maailmalla tunnetuimman ruotsalaisen tiedemiehen Carl von Linnén elämään. Tämä vuosi on hänen juhlavuotensa ja netistä on löydettävissä kauniita ja informatiivisia sivuja, jotka kertovat hänestä ja hänen elämäntyöstään. Karin Berglundin teos Jag tänker på Linné Han som såg allt on mahdollisimman hyvä johdatus, vaikka se on 400-sivuinen jättiläinen. Se on tehty ammattikirjoittajan/lehtimiehen kepeällä kynällä ja keskittyy etupäässä aiheensa inhimilliseen kiinnostavuuteen ja persoonallisuuksiin unohtamatta kylläkään faktoja. Oikeastaan vasta nyt opin oikeasti Linnéstä jotakin. Minulla on ollut pitkään hänen suuri klassikkonsa Linnén Lapinmatka, mutta muut tiedot ovat jääneet diletanttiseen tapaani puolinaisiksi. Nyt tätä tietoa tuli, mutta en pysty tietenkään aihetta kuin raapaisemaan blogikirjoituksessa.

Linnén kirjeistä on tekeillä nettiin oma kattava sivustonsa, mutta toistaiseksi niitä ei taida olla saatavilla. Tekstien saattaminen nykyasuun on varsinkin meille ulkomaalaisille tärkeää.

Kirjassa sai oivallista tuntumaa 1700-lukuun ja tieteen kehitykseen taikauskosta yhä eksaktimpaan. Tyypillinen yksityiskohta oli, että jopa Linné uskoi siihen, että pääskyset talvehtivat järvien pohjissa vaikka hän oli paljastamassa monia muita uskomuksia. Hänen oli vaikea uskoa kirjaimelliseen luomiskertomukseen vaikka hän ei sitä vastaan ryhtynytkään kapinoimaan.

Linnén ansiota on elollisten olentojen luokitteleminen binaarisesti kaksiosaisella latinalaisella nimellä, joita me entisajan oppikoululaiset saimme opetella ulkoa ja samalla, kun yritimme kerätä epätoivon vimmalla herbaariota, kuten minä osittain ison veljen vanhoista.

Nyt hänen luokitteluaan pidetään jo vanhentuneena ainakin tieteellisessä mielessä. Itse siitä mistä aita on matalin- yli menevänä laiskana poikana en ikinä opetellutkaan oikeata kasvien määritystä. Opettajakin meni sen niin nopeasti, että vain fiksuimmat omaksuivat. Itse katsoin värikuvakasviosta. Onkohan ketään joka on tehnyt kaiken oikeasti?

Linnén persoona, olen saanut sielulleni pysyvän vahingon, on se joka naistenlehtien turmelemaa maalaista eniten kiinnostaa. Hänen tuhti vaimonsa, joka ei voinut sietää heidän ainoaa poikaansa, josta tuli Linnén seuraaja professorina ja sievät tyttäret. Kirjailija ihmettelee, miksi äiti vihasi poikaansa, mutta syy on itsestään selvä. Kirjassa kerrotaan, että synnytys oli tuskallinen ja äidillä on voinut jäädä pysyvä vastenmielisyys kivun tuottajaa kohtaan, mikä lie joskus on mahdollista, vaikka useimmissa tapauksissa unohtuu. Muutenhan maailma olisi täynnä lapsiansa vihaavia äitejä.

Lukekaa ihmeessä tuo viehättävä kirja, jos osaatte ruotsia riittävästi. Linnéstä on kaikilla sivistyskielillä saatavilla paljon nettimateriaalia, mutta jotta kiinnostuu kunnolla, kipinä on jostain saatava.


Toinen kirja, jonka myös tänä päivänä luin, on Marja-Leena Mikkolan Menetetty Lapsuus, joka kertoo suomalaismiehittäjien vankeudessa olleiden lapsien tarinoita. Tokihan olen aiheesta kuullut ja jopa lukenut tuosta yhdistyksestä, joka on yrittänyt hakea korvauksia Suomen valtiolta. Vankileireillä olleet venäläisetkin joutuivat epäluuloisen Neuvostoliiton sortamiksi aikuisiässään. Vaikka suomalaiset joutuivatkin maksamaan kovat sotakorvaukset, aluemenetykset ja evakkojen asuttamisen, ei noiden tuhansien viattomien menetyksiä voi vähätellä. Suomalainen miehittäjä osoittautuu Mikkolan kirjassa kovaksi pamputtajaksi ja julmaksi miehittäjäksi, joka olisi halutessaan voinut estää pahimmat nälkäkuolemat - vaikka yksittäisiä inhimillisiä sotilaita muistetaankin. Venäläisille oli varattuna vielä kovempi kohtalo, jos Hitlerin Saksa olisi voittanut. Venäläiset sitten vuorostaan kostivat varsinkin saksalaisille julmasti, eivätkä heidän tekonsa olleet suomalaisiakaan kohtaan kovin lempeitä. Muistetaanpa vaikka partisaanien hirmuteot Lapin kylissä.

Kirja on kuitenkin hyvä ja olisin sitä mieltä, että olisi oikein jos suomalaiset korvaisivat jotenkin edes pienen osan kärsimyksistä vielä elossa oleville uhreille, jotka joutuvat sinnittelemään pienillä eläkkeillä.