Onnelliset kaupunkilaiset

Tämä ei ole oikeastaan kaupunki vaan satelliittikaupunki. Moni elää täällä tarvitsematta koskaan lähteä kahden järven väliselle kannakselle, jossa liikenne puuroutuu. Asunto on iso ja viihtyisyyttä lisää vielä lasitettu parveke, joka tällä helteellä on kuuma. Säleverhot voisi kyllä vetää eteen. Talot ovat tavallisia, korkeita elementtitaloja. Tämä talo on metsän reunassa, mutta luonto ei ole kaukana mistään. Mikä luonto sitten! Suolijärven ympäri menee hyvä kävelypolku, jota pääsee kuivin jaloin. On aivan erämaan tunnelma. Vain vähän ihmisiä on liikkeellä ja järven toisessa päässä olevalla uimarannalla vain muutamia auringonottajia. Viitoitettuja kävelyreittejä menee moniin suuntiin. Ihmiset ovat terasseilla, ostoskeskuksissa, mökeillään ja moni on kököttää varmasti luukussaan. Täällä on helppo liikkua, pyörä- ja kävelyteitä on joka paikassa. Keskustassa on muutamia tunnettujen arkkitehtien piirtämiä palvelurakennuksia, Reima Pietilää varmaankin. En ole jaksanut paljoa liikkua tällä helteellä, mutta kävelin sentään Suolijärven ympäri, minkä lenkin 70 v. sisareni tekee joka päivä ja käy myös uimassa järvessä vuoden ympäri, mitä en uskalla tehdä edes nyt kesähelteelläkään. Metsä on kunnollista. Kohta enää kaupungeissa näkee kunnon puita, muualla metsänomistajat hakkaavat surutta. Kaupungissa tulee heti huomautuksia.

Sisareni kertoi aikaisemmin olleen suunnitelma rakentaa kävelysilta järven yli. Hän oli jakanut tuhansia sitä vastustavia lehtisiä tyttärensä kanssa eikä siltaa ollut tullut.

Hän on muutenkin aktivisti vanhoilla päivillään. Vastapäätä on tullut pubi, josta kuuluvat äänivolyymit olivat pitäneet asukkaita hereillä myöhään. Siellä oli käyty valittamassa, mutta saatu vastaukseksi uhmakkaita sanoja. Sisko oli kirjoittanut nätin kirjeen ja vienyt kirjansakin postiluukusta ja melu oli vähentynyt huomattavasti. Sisar oli käynyt vielä kiittämässä ja tuntui, että karaoketoiminalle ei ollut tullut edes haittaa volyymin alentamisesta, mutta kylläkin hyvää mieltä naapureilta, jotka olivat ihmetelleet: Miten sinä sait sen aikaan.

Kävin eilen pyörällä Hatanpään rannassa, jossa en muista ennen käyneeni, vaikka asuin Tampereella seitsemän vuotta. Järven toisella puolella sentään näkyi tuttuja maisemia. Siihen aikaan vain hullut uskalsivat uida Tampereen järvissä. Uimisesta oli varoitustauluja. Nyt uida kuulemma voi. Ihminen on kotipaikkasokea. Kaikkialla on uusia, vauraan näköisiä taloja. Mahtavat olla onnellisia nämä kaupunkilaiset, jotka asuvat näin hienosti, mutta kuitenkin lähellä luontoa. Itse ranta oli taas upea. Oli vanhaa puistometsää ja uudempaa. Siellä on hieno Arboretum. En jaksa lähteä mihinkään museoihin tällä helteellä, mutta pyöräilen varmaan keskikaupungille, nyt kun minulla on jopa Tokmannilta ostettu pyöräilykypäräkin, elämäni ensimmäinen.

Ostin Lidlistä hienoja salaattiaineita ja muuta. Sillä rahalla mikä menisi ravintolan rasvaiseen annokseen saa paljon terveellisempiä ja kevyempiä herkkuja.

Kylttejä tuttuihin paikkoihin: Peltolammi, missä asuimme nuorina ja rakastuneina. Härmälä jossa asuimme hetken vanhassa kaupassa. On tullut punkattua ainakin puolessa kymmenessä eri osoitteessa tässä kaupungissa joskus kivikaudella näemmä.