En jäänyt odottelemaan mahdollisia siivoustalkoita vaan lähdin englannin tunnille. Vain masokistit pitävät talkoot kylmässä sateessa, enkä halua kuulua heidän joukkoonsa. Uskon, että talkoot peruutettiin. Opettajalla oli mukanaan englantilainen pyykkipoika minulle lainaksi malliksi. Sellaisia on aitouteen pyrkivä museonjohtaja meiltä tilannut, emmekä ole niitä voineet toimittaa. Nyt on hyvä malli. Löysin netistäkin hyvän kuvan tämän postauksen vinjetiksi.
Meille oli annettu tehtäväksi tuoda vanhoja esineitä mukanamme ja muutamalla niitä olikin. Hyvä idea opettajalta. Eräällä oli vanhoja läkkipeltisiä mittoja, jonka kaltaisia oli vielä käytössä lapsuudessani. Mitta oli varren päässä ja maitotonkasta mitattiin sillä asiakkaan pääläriin. Mitoissa oli virallinen tarkistusleima, etteivät kauppiaat päässeet petkuttamaan.
Oli hienoja hopeaesineitä ja opettajalla oli Skinnarvikin lasitehtaalla tehty paperipaino. Skinnarvik on tässä ihan lähellä, lasitehdasta ei tietysti ole enää ja paikka on suljettua sotilasaluetta suurine räjähdysainevarastoineen.
Minulla oli vanha moneen kertaan paikattu kenkäraja. Minulla ei ole arvokkaita, vanhoja tavaroita, sillä olen kiertänyt maailmaa kirjatonna ja karjatonna. En viitsi nyt ryhtyä valokuvaamaan lapikasta. Se on saapas, moneen kertaan paikattu ja kulunut. Löysin sen Kivijärven tilan vanhan päärakennuksen välipohjasta, kun tyhjensin sitä ikimuistoisessa ja likaisessa urakassani joitakin vuosia sitten. Minulla oli moottorilla toimiva hengityksen suojain, eikä siellä oikein olisi muuten voinut toimiakaan, mutta paikan todellinen hengetär, Tuulikki oli hyvän tovin pahimmassa kolossa kaivamassa pölyävää multaa ämpäriin. Vanha, huonojalkainen nainen - nuoret loistivat poissaolollaan. Multaa oli välipohjan eristeenä ja kattovuolet olivat taipuneet luokille massan suuresta painosta. Kun se otettiin pois ja laitettiin selluvilla tilalle, väkipohja nousi senttejä. Konttasimme päätyaukolle ja kaadoimme pölyävän lastin torvea myöten traktorin lavalle.
Massasta ei löytynyt mitään arvokasta eikä dokumenttejä. Karkeasti tehtyjä leikkimiekkoja ja koivusta taitetut sonnin länget, vanhoja vaateriepuja ja tuo kenkäraja, hyvin kulutettu nahkasaapas. Aleksis Kiven kirjallisuudessa esiintyi muistaakseni rajasuutari. Rajasuutari siis teki ja korjasi kenkärajoja, huonompia käyttökenkiä, paksusta nahasta. Tämäkin saapas on korjattu yhä uudestaan ja uudestaan. Tulen sen jättämään takaisin Keuruulle jossakin vaiheessa.
Sanoin, että haluan yhdistää kenkärajan siinä talossa syntyneeseen keuruulaiseen originelliin, Pilli Hermanniin, joka kulki häissä ja hautajaisissa, talosta taloon, kylästä kylään, soittamassa klanettiaan ja myyden runoistaan painettuja arkkiveisuja. Hänen seuraava säkeensä tuli maankuuluksi: "Vuonna kuusikymment kuus, tuli Suomeen laki uus, viina kielettiin keittämäst, juoma päivijä viettämäst”.
Tässä on linkkejä omiin, Pilli Hermannia käsitteleviin teksteiheni. Olkoon ne samalla vähän kuin muisteluja pian 10 v. täyttävän Ekokylän taipaleesta ja paikan historiasta. Horinaa, kuten voisi sanoa. Kirjoittajaksi on nykyään merkitty Perustulo, mikä johtuu siitä, että joskus ajattelin ruveta kirjoittamaan uudella bloggerilla perustulo-asiasta. Olkoon se sitten nimeni tästedes, sillä kyseessä on, -ei yhtään hävettävä asia.
Meille oli annettu tehtäväksi tuoda vanhoja esineitä mukanamme ja muutamalla niitä olikin. Hyvä idea opettajalta. Eräällä oli vanhoja läkkipeltisiä mittoja, jonka kaltaisia oli vielä käytössä lapsuudessani. Mitta oli varren päässä ja maitotonkasta mitattiin sillä asiakkaan pääläriin. Mitoissa oli virallinen tarkistusleima, etteivät kauppiaat päässeet petkuttamaan.
Oli hienoja hopeaesineitä ja opettajalla oli Skinnarvikin lasitehtaalla tehty paperipaino. Skinnarvik on tässä ihan lähellä, lasitehdasta ei tietysti ole enää ja paikka on suljettua sotilasaluetta suurine räjähdysainevarastoineen.
Minulla oli vanha moneen kertaan paikattu kenkäraja. Minulla ei ole arvokkaita, vanhoja tavaroita, sillä olen kiertänyt maailmaa kirjatonna ja karjatonna. En viitsi nyt ryhtyä valokuvaamaan lapikasta. Se on saapas, moneen kertaan paikattu ja kulunut. Löysin sen Kivijärven tilan vanhan päärakennuksen välipohjasta, kun tyhjensin sitä ikimuistoisessa ja likaisessa urakassani joitakin vuosia sitten. Minulla oli moottorilla toimiva hengityksen suojain, eikä siellä oikein olisi muuten voinut toimiakaan, mutta paikan todellinen hengetär, Tuulikki oli hyvän tovin pahimmassa kolossa kaivamassa pölyävää multaa ämpäriin. Vanha, huonojalkainen nainen - nuoret loistivat poissaolollaan. Multaa oli välipohjan eristeenä ja kattovuolet olivat taipuneet luokille massan suuresta painosta. Kun se otettiin pois ja laitettiin selluvilla tilalle, väkipohja nousi senttejä. Konttasimme päätyaukolle ja kaadoimme pölyävän lastin torvea myöten traktorin lavalle.
Massasta ei löytynyt mitään arvokasta eikä dokumenttejä. Karkeasti tehtyjä leikkimiekkoja ja koivusta taitetut sonnin länget, vanhoja vaateriepuja ja tuo kenkäraja, hyvin kulutettu nahkasaapas. Aleksis Kiven kirjallisuudessa esiintyi muistaakseni rajasuutari. Rajasuutari siis teki ja korjasi kenkärajoja, huonompia käyttökenkiä, paksusta nahasta. Tämäkin saapas on korjattu yhä uudestaan ja uudestaan. Tulen sen jättämään takaisin Keuruulle jossakin vaiheessa.
Sanoin, että haluan yhdistää kenkärajan siinä talossa syntyneeseen keuruulaiseen originelliin, Pilli Hermanniin, joka kulki häissä ja hautajaisissa, talosta taloon, kylästä kylään, soittamassa klanettiaan ja myyden runoistaan painettuja arkkiveisuja. Hänen seuraava säkeensä tuli maankuuluksi: "Vuonna kuusikymment kuus, tuli Suomeen laki uus, viina kielettiin keittämäst, juoma päivijä viettämäst”.
Tässä on linkkejä omiin, Pilli Hermannia käsitteleviin teksteiheni. Olkoon ne samalla vähän kuin muisteluja pian 10 v. täyttävän Ekokylän taipaleesta ja paikan historiasta. Horinaa, kuten voisi sanoa. Kirjoittajaksi on nykyään merkitty Perustulo, mikä johtuu siitä, että joskus ajattelin ruveta kirjoittamaan uudella bloggerilla perustulo-asiasta. Olkoon se sitten nimeni tästedes, sillä kyseessä on, -ei yhtään hävettävä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti