Valitusta

Taaskin oli pitkävetistä, kun oli vähän tekemistä. Opin kyllä miten tehdään pärekaton harja yms. laudoitusta. Museon henkilökunta ja muutama vapaaehtoinen valmistelivat ensi viikolla tapahtuvaa puintinäytöstä. Me siirsimme varastosta eräänlaisen lajittelukoneen. Vahtimestari on laittanut ruohonleikkuriin peräkoukun, jolla vetää vanhaa auton peräkärryä. Korjasimme varstoja ja pohtimen. Yksi humalasalko oli pihalla katkennut. Teroitin salon ja löin sen uudelleen maahan. Humalat olivat niin tiukasti kiertyneet salon ympärille, ettei niitä olisi irrottanut. Olen kyllästynyt ukkojen juttuihin. Ne kiertävät samaa kehää. Juuri mitään uutta ei tule. No, saimme sentään kuulla selostuksen kuinka tehdä niin hyvää pontikkaa, että sitä ei erota vodkasta pirukaan.

Matkalla tapaamani vapaaehtoinen, ent. iso kiho lehtimaailmasta, tulee kertomaan lapsille kuinka viinaa poltettiin. Siitä innottautui todellinen asiantuntija kertomaan kuinka saadaan hyvää ainetta nykymaailmassa. Aktiivihiilellä on tärkeä osuus.

Voin pahoin liikunnan jäätyä viime päivinä, kun töihin ei ole päässyt pyörällä enkä viitsi enää mennä uimaankaan, vaikka voisi kyllä. Kahvin vierotusoireetkin vaivaavat.

Pieniä ovat vaivamme hyvinvointimaailmassa. Katsoin tv:stä järkyttävän dokumentin sodan jaloissa kärsimään jääneistä lapsista Ugandassa. Heidät oli pakotettu tappajiksi. Aikuisuus on sitä, että maailman epäoikeudenmukaisuuksille ja pahuudelle on opittava kääntämään selkänsä. On niin vähän, mitä voi tehdä.