Sympaattisia ja änkyröitä

Kävin ottamassa pois gmail-osoitteen Vuodatuksen 50+-blogista. En halua, että tuo iso ja ilmainen postilaatikko joutuu spämmäyksen kohteeksi kuten ovat joutuneet pari muuta ilmaislaatikkoa. Kun jonnekin on antanut osoitteensa ja nämä vannovat pyhästi olevansa antamatta sitä kaupallisiin tarkoituksiin, niin kissanviikset, pian laatikko on täynnä spämmiä. Gmail näyttää osaavan kyllä automaattisesti pistää ne omaan lokeroonsa.

Sitten itse taas vuorostaan haluaisi mainostaa hyväksi kokemiaan asioita - ja sekin olisi sitten vuorostaan roskapostia, eikä halua olla kutsumaton vieras. Haluaisin esimerkiksi edistää Veteraaniurheilijan sanoman levitystä, monestakin syystä. Olen ollut hänen kurssillaan ja voin tosiaan suositella. Hän osaa soveltaa antiaan kuulijoiden mukaan. Aihe on kansanterveydellisesti merkittävä. Sitäpaitsi luulisi aiheen kiinnostavan jokaista itsekutakin. Vaikkei sitä parannusta tulisi tehtyä nyt ja heti, voi sitä kuitenkin yrittää olla vähän parempi. Sama se varmaan on kirkossa käymisen laita. Se tekee syntiselle hyvää. Kannatan myös ahkeruutta ja yritteliäisyyttä. Christer suurella kapasiteetillaan on tosiahkera ja saa aikaiseksi hyvää jälkeä. Vaikka meidän henkilökohtaiset suhteemme kariutuivatkin siinä naisten pomputuksessa ja arvostelin joitakin hänen piirteitään, kunnioitukseni ja arvostukseni on säilynyt.

Koska katson maalaisvinkkelistä, mielestäni kyläyhteisöt olisivat yksi potentiaalinen luentojen kohderyhmä. Mutta miten päästä promotoimaan? Itse olen valittu oman kyläni yhdistyksen hallitukseen, mutta kokouksia ja talkoita ei ole ollut. Jos ja kun niitä tulee, ehdotan järjestettäväksi Christerin luentoa. Hänhän on kaksikielinen ja sopii hyvin ruotsalaisseudulle. Ehkä naapuriyhdistykset voisivat innostua tilaamaan omat luentonsa.

Tämän aamun sympaattinen yllätys oli kurkistus Tuijan promotoimaan podcast-maailmaan. Olen siitä aiheesta pihalla ja kuunnellut vain muutaman podcast-jutun aikaisemmin. Tuija kuitenkin kertoo, että äänitys on tehty tavallisella mp3-soittimella ja leikkaus ilmaisella Audacity-ohjelmalla. Juttu oli pitkä ja sitä jaksoi kuunnella. Äänen laatu oli käsittääkseni hyvä. Aivan samalla tavalla kuin kuvat lisäävät intiimiyttä, ääni tekee myös. Nyt ymmärtääkseni jokamiehestä voi tulla "leikki"radiotoimittaja, samoinkuin on voinut tulla jo vuosia kansalaisjournalisti blogia kirjoittamalla. Äänikirjeitä voi tehdä tuttaville ja liittää niitä vaikka blogeihin kuten Tuija tekee tässä jutussa.

Otan tähän yhden uutuuusblogin. Nahkurin orsi. Termi tuo mieleen Aleksis Kiven kielen ja Paavo Lipposen tokaisun. Tässä on kuitenkin kyse vastarintamiehestä. Itsekin sellainen änkyrä olen, tosin paljon lievemmässä muodossa. Minusta totuus koetellaan vasta dialogissa. Totuudenpuhujia pitää olla. Itse blogi tuo mieleen pari vuotta sitten kirjoittamasta lakanneen Ihmelammas-blogin. Kanonisoitu valtionuskonto eli politiikka tarvitsee kriitikkonsa. Toivon kirjoittajalle jaksamista.

Nahkurin orsi on esittänyt eriävän mielipiteen mm. ajankohtaisista sodista. Itse en pidä erityisemmin presidentti Bushista. Sen vähän perusteella, mitä olen hänen ja hänen piirinsä toiminnasta lukenut, jaan useimpien vastenmielisyyden siitä saalistusmentaliteetista, mitä hänen hallintonsa on soveltanut, aivan kuten Mike Mooren sanoo. Irakin sota oli virhe, vaikka sitä jotenkin aikoinaan ymmärsin. En tosin kannattanut hyökkäystä vaan olisin odottanut kansainvälisen yhteisön toimia. Israelin hyökkäys Libanoniin näyttää yhtä pahalta virheliikkeeltä, vaikka ymmärrän kuinka ärsyttävää Hizbollahin ja Hamasin toiminta onkin ollut. Siitä huolimatta piristäviä vastarintaihmisiä tarvitaan. Enkä tarkoita suinkaan äärioikeistolaisessa mielessä. Keitä näitä vastarintaihmisiä onkaan: Kari Uoti, Panu Höglund tietenkin , Anna Amnell. Katkaisen listan heti alkuunsa. Voit täydentää tai kritisoida mielessäsi.