Kokosin Rovaniemeltä tilaamani elintarvikekuivurin. Se oli metallinväristä aaltomuovia, sinänsä tuttua materiaalia. Se on materiaalina aikamoisen ihanteellinen, ei tuota palaessaan myrkkyjä, on kevyttä ja kestävää.
Tässä on tuotteen (s.14) tarina. Rovaniemiläinen restonomiksi ammattikorkeakoulussa opiskeleva, Soile Puljula teki lopputyökseen tattimuhennosta ja huomasi tarvitsevansa tattikuivuria. Hän taitteli pahvista kokoonpantavan laitteen mallia ja pyysi miestä tekemään vaneriversion. Nämä mukanaan hän meni Keksintösäätiöön ja sai erinomaista tukea. (Lue tarina).
En ole vielä kokeillut, kuinka hyvin tämä laite haukkuu, mutta uskon sen toimivan siinä kuin muutkin. Hinta on tosin kallis, kun ajattelee materiaalin halpuutta. Mutta keksijä on tilannut tuotteen osat alihankkijoilta ja kaikki maksaa. Tuskin hän on edes päässyt edes kultaa vuolemaan. Toivottavasti tilaukseni on osaltaan vaikuttanut pikkiriikkisen tuotteen edistämiseen. Jos tuotteella olisi menekkiä, hinta varmaan halpuisi murto-osaan. Puhaltimeksi käy mikä tahansa sisätilan lämmitin, joita on talouksissa jo ennestään. Ei tarvitse laillani sitä ostaa.
Keksintö on osoitus naisten luovasta potentiaalista, jota kaikesta huolimatta on runsaasti. Se on saman hengen lapsia kuin läpeensä sympaattiset Pirkka-niksit. Keksintösäätiöön ja Suomen keksijöihin on linkkejä, jotka saat tästä, jos et muuten.
Itse olen vain parantumaton diletantti. Ostan tällaisia tavaroita siltä varalta, että jos joskus käyttäisin. Tuskin tämä mihinkään tehokkaaseen käyttöön tulee. Sama juttu retkivarusteiden kanssa. Telttaa tuskin koskaan tulen tarvitsemaan. Trangia-keittimen annnoin pois lainaksi ja se olikin jo ehditty hukata. Sama juttu perhovavan kanssa. Puhumattakaan tavallisesta virvelistä. Autoa on periaatteessa tarvitse, silti se seisoo mäellä tyhjän panttina. Minulla on esimerkiksi teleskooppivartinen makkaratikku, jota en koskaan ole käyttänyt. Se oli tosin tyttären huumorintajua.
Paljon muita tarpeettomia työkaluja ja tavaroita. Minulla on jumalattoman kallis hitsauslaite, jolla en oppinut hitsaamaan. Käsi vapisi sen verran ja puikko tarttui kiinni. Näin itseni mielikuvissani tyypillisenä maaseudun yleismiehenä. Uskon kuitenkin olevani tässä suhteessa aivan normaali mieshenkilö. Näen kuitenkin itseni periaatteessa vapaana, lakeuksien ja avoimien selkien poikana, joka päivänä minä hyvänsä heittää sivilisaation kahleet irti. Kaipuu ulkosaaristoon kuvaa tätä viettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti