Purjehtimassa

Olin elämäni ensimmäistä kertaa purjeveneessä, jossa purjeet kohotettiin mastoon. Estellelläkin oli purjeet, mutta koneella ajettiin Taalintehtaalta Turkuun. Kolme tuntia oli ihan riittävä aika. Saaristo oli taas huumaavan kaunis, mutta vedessä oli levää paljonkin. Eugenia on todella kaunis laiva. Puuosat ja kaikki muukin on tehty vielä jostain löytyneellä ammattitaidolla, jota seitsemänkymppinen, mutta viiskymppiseltä näyttävä kansimies Viveca sanoi ei-tuskin-löytyvän enää nuoremmasta polvesta. Tämä Eugenia on vasta kuusi vuotta vanha. Alkuperäinen upposi kotisatamassaan jonain myrsky-yönä, jolloin kippari ei voinut pitää aluksestaan huolta. Sillä oli ajettu mm. raskasta kivilastia Bengtskärin majakan rakennusaineeksi. Laiva oli jo kovin kulunut.

Saimme Vivecalta paljon hyviä juttuja saaristosta ja muualtakin, sillä hän osoittautui eläköityneeksi biologiksi, joka oli tehnyt elämäntyönsä biologian opettajana Kemiössä. Hän kertoi mm. liikuttavia tarinoita marttojen toiminnasta Baltiassa kommunismista vapautumisen jälkeen, sankaritarinoita suorastaan, sankareina Baltian äidit, jotka olivat pitäneet yllä inhimillistä arvoa ja arvokkuutta vaikeissa oloissa. Kysyin, onko näitä tarinoita kirjoitettu ylös. Vähemmän, oli vastaus. Sanoin, että kansalaisjournalismi voisi tuollaisia tarinoita kirjoittaa näkyviin. Kansimies oli tehnyt tekstejä keväällä ilmestyneeseen kauniiseen Kemiön saaren puista kertovaan kirjaan. Olen lukenut ko. kirjan. Aioin mennä kirjan julkistamistilaisuuteen ja liittyä takaisin Suomen luonnonsuojelijoihin, mutta jostain syystä jäi menemättä. Kuvaajat ovat merkittäviä valokuvaajia.

Näytin kavereille keskellä kauneinta Kemiönsaarta sijaitsevaa hullun romumiehen romutarhaa. Minulle on kerrottu, että paikka on vedenottoaluetta ja se olisi uhkasakolla määrätty tyhjennettäväksi. Minusta näytti, että romun määrä on kasvanut keväästä. Omistaja kuulemma nukkuu peltihallinsa toimistohuoneessa öljyiset haalarit pyjamanaan. Sinne vie kapea käytävä. Peltihalli on eri paikassa kuin tämä metsässä sijaitseva tarha. Omistajalla on omakotitalokin kolmannessa paikassa, mutta hän ei sovi siellä nukkumaan, koska talo on täynnä romua, vanhoja harmonikkoja esimerkiksi. Pocket-kamerani kuva ei tee oikeutta satoja metrejä pitkälle romutarhalle. Paikka on silti varsin kiehtova, oikea isojen poikien aarreaitta.