Perinnetöitä

Museolla töissä vuoden ollut kansatieteen maisteri, kuulapää kuten eräs työmiehistä häntä kutsuu, koska hänellä on kalju pää ja parta, pyysi meitä auttamaan hakemaan viljaa eräältä maatilalta ensi viikon puintinäytöstä varten. Oikein mukavan tuntuinen kaveri. Hän teki pieniä sieviä lyhteitä, mutta minä en malttanut yhtä huolellisia. Otimme vain pienen alan, minä niitin viikatteella. Tarkoitus on puida varstalla Kemiön saaren koululaisia vasten pidetyssä näytöksessä.

Nimimerkistäni huolimatta en ole ollut paljoa viljankorjuussa, en vastuussa milloinkaan. Keuruulla autoin koneellisessa korjuussa ja lapsena ehkä hieman. Pohjoisessa kasvoi vain ohra ja koulut olivat jo silloin alkaneet kun viljaa korjattiin. Meillä vilja seivästettiin ja puitiin paikallaan olevassa puimakoneessa, mutta en ollut paljoa mukana.

Kolmas mukana ollut nuoremman sukupolven edustaja tuskin oli kuullut sanoja kuten sirppi, lyhde, kuhilas, puida kummallakaan kielellä, mutta mainitsin ne kuitenkin. En muistanut mitä on kuhilas ruotsiksi, mutta passiivisesti sen varmaan tietäisin.

Loppupäivän maalasin aitaa punamullalla. Se on kuulemma sellaista, jota voi sekoittaa suoraan veteen. Maali oli aika litkua ja näytin lopulta veritöitä tehneeltä, kun maali roiskui. Aita on puoliksi laho, ja minun asiakkaani ovat korjanneet sitä jonkin verran.

Joku soitti ja sanoi, minä täällä. Toki tunnistin ex.vaimoni äänen. Hän halusi, että ostamme yhdessä tyttärelle uuden kannettavan tietokoneen, koska hän alkaa kääntää tv-ohjelmia ruotsalaisille tv-kanaville itsenäisenä yrittäjänä. Ex. vaimoni tärkeilee, mutta suon hänelle sen ilon. Olen yhäkin kohtalolle kiitollinen, että olen päässyt irti juoksutettavana olemisesta.