Lapsen oikeudet

Olen seurannut Hurmaava itsemurha-blogin Brimin vaiheita ihan siitä alusta saakka, kun hän putkahti blogitaivaalle. Hänessä kiinnittää huomiota ilmaisun elävyys ja nuorenmiehen tietopohja vaikka hän samalla on kokenut vaikeiden lapsuudenolojensa aiheuttaman kriisin, joka on vienyt hänet itsemurhan partaalle. Hienoa edistymistä on tapahtunut, kun hän on hakeutunut hoitoon ja siinä kuinka blogimaailman empaattiset yksilöt ovat ottaneet hänet lemmikikseen. Me lukijat pidämme peukkuja, että kaikki tapahtuisi parhain päin. Kirjoittajalle näyttää netti ja blogimaailma koituneen myös suureksi auttajaksi.

Kun tapahtuu vakava rikos, yksilöllä ei ole mahdollisuuksia omakohtaiseen kostoon. Sen tehtävän on valtio ja oikeuslaitos varannut itselleen ja hyvä niin. Kauheata olisi, jos ottaisimme koston omiin käsiimme. Se johtaisi koston kierteeseen, josta ei tietenkään ole mitään hyvää odotettavissa. Toisaalta on niin, ettei rikosta voi korvata istumalla vankilassa. Miten korvata menetetty elämä, pirstoiksi lyöty ihmisyys, korvaamattomat ja tunnearvoltaan suuret esine- ja kiinteistövahingot? Rikollisellekin on varattava oikeus elämään. Kidutus on kielletty. Kuolemanrangaistus on huono asia. Se ei ehkäise rikollisuutta.

Monesti oikeudenkäynti on se ainoa rangaistus, vaikka tuomio sinänsä olisikin liian mieto. Suomessa ei ole samanlaista oikeudenkäytäntöä kuin amerikoissa, joissa oikeuteen voi haastaa melkein mistä tahansa. Sekään ei ole välttämättä hyvä.

Mutta Brimin tapauksessa, jossa lasta ja nuorta on selvästi kohdeltu ihmisoikeuksien ja yleisen oikeustajun vastaisesti, pitäisi olla mahdollisuus, että julmuuteen syyllistynyt isä pitäisi ainakin voida haastaa oikeuteen. Todistajia ja näyttöä on ehkä vaikea saada. Luulisi, että jollakin yhdistyksellä tai lapsiasiamiehellä olisi intressiä tuoda tällainen perheasia yleiseen käsittelyyn. Oikeudenkäynti maksaa. En tiedä olisiko Suomen lain mukaan tällaista oikeudenkäyntiä mahdollista nostaa, pystyisikö keräys esimerkiksi hankkimaan varat oikeudenkäyntiin. Olisin itse valmis laittamaan tähän keräykseen paljonkin rahaa. Minusta olisi kuitenkin ihan oikein, että lastansa julmasti kohdellut isä joutuisi ainakin häpeään, mutta mieluummin vahingonkorvauksiin. Toinen voisi olla pakollinen perheterapia. En tiedä, onko se Suomessa mahdollista. Olenko katsonut liikaa dr Philiä?

Vahingonkorvaus on se symbolinen ele, jolla rikosta voisi kuvitella hyvitettävän. Eihän se tee tehtyä tekemättömäksi, mutta saattaisi jopa olla pelotteena muille väkivallantekijöille. En tiedä avaisiko tällainen oikeudenkäynti portteja muille vastaaville ja häiritsisikö se yhteikuntarauhaa liiaksi. Rikoksen kohteeksi joutuneelle siitä voisi olla psykologista apua minuutensa parannustyössä. Oikeusjutun nostaminen ja julkisuuteen astuminen vaatisi Brimiltä tietysti rohkeutta, mutta sitähän häneltä ei tunnu puuttuvan.