Kuumaa kuin pätsissä

Olin aikonut herrastella tämän kesän, mutta niin vaan olen taas ulkona paahteessa päivät pitkät ja teen fyysistä työtä. Tänään kaksi porukasta oli poissa. Toinen liukastui maanantaina katolla ja katkaisi kylkiluunsa. Eilen hän kyllä oli mukana laivaretkellä, mutta hieman poissaolevana. Hän ei enää tulekaan töihin, sillä hänen kontrahtinsa museon kanssa päättyy. Hän on kokenut motivaation puutetta. Törmään siviilissäkin usein ns. henkisiin tyyppeihin, joista sain tarpeekseni yhteisössä. Huomaan muuten, että comebackin tehnyt julkkisbloggaaja Katri Manninen on myös tätä nykyä henkisistä asioista kiinnostunut. En sano tätä ollenkaan halveksien, mutta itse täysin maallisena ja maanläheisenä, en ymmärrä näitä asioita ja minulla on vissit ennakkoluulot jäljellä.

Toinen haki sairasloman päädyttyään lööppeihin koirasusiensa kanssa. Rasittavaa joutua naapureiden kanssa vastatusten. Itse pidän koirasusia varsin arveluttavina ja kadun jälkeenpäin, että annoin lapsenlapseni silittää niitä. Yksi lukuisia erehdyksiäni. Työkaveri on varmasti lopultakin oppinut ja varmasti pitää sutensa tästedes kiinni. Muutama tapaus on jo liikaa. Hengenvaarallisia ne eivät varmaankaan ole, mutta ymmärrän naapureiden kiusaantumisen. Kaveri piti mahdollisena, että raa´an lihan syöttäminen on voinut vaikuttaa koirasusien käyttäytymiseen. Tiedän tietysti paljon enemmän asiasta, mitä lehtijuttu kertoo.

En ollut kattotyömaalla vaan vielä paljon kuumemmassa paikassa. Olin kokoamassa kuivaa heinää Sagalundsgårdenin takana olevalla niityllä, joka oli kuuma kuin pätsi. Sitä ympäröi kuusiaita. Jotain pistävää meni kaiken aikaa jalkoihin. Ensin kesti lähes tunnin ennenkuin löysin museon ainoan hangon. Sekin oli nauloin korjattu, hangon irvikuva. Eilen laivalla tapaamani biologi puhui juuri tästä nimenomaisesta niitystä ja tiesi, että heinä on jopa kaadettu. Täällä saarella kaikki taitavat tietää kaiken mitä tapahtuu. Ilmassa oli aavistus Venäjän savuja. Kun vielä kuljin 13 km:n työmatkan pyörällä, palauduin entiselleni vasta järvessä käytyäni.

Tytärtäni potkaisi onni eilen, kun hän pääsi unelmatyöpaikkaan kääntämään ja tekstittämään tv-ohjelmia, sarjoja luullaksensa. Hän sanoi itsensä heti irti pahantapaisten tyttöjen osa-aikaisena opettajana. Tämä on paljon parempi paikka. Työtä voi tehdä kotoa käsin, mahdollisesti mistä käsin tahansa, kunhan koneella on vaadittu ohjelma, jonka avulla kääntäjä voi pistää tekstin suoraan paikalleen. Yksityiskohtia A. ei voi vielä tietääkään. Hän pohtii tietenkin lasten päiväkotiin vientiä ja uskoi voivansa jopa pärjätä ostamatta toista autoa perheeseen viemällä lapset tiettyinä viikkoina vaikkapa pyöräkärryllä dagikseen.