Eksistentiaalisia ongelmia

Työt lähtivät käyntiin hitaasti. Minä en tehnyt juuri mitään fyysistä. Puhuin ihmisten kanssa. Yksi oli työnvälityksen työvoimaneuvoja, toinen museonjohtaja ja oli asiakkaitakin. En saanut kenenkään asioita menemään yhtään eteenpäin. Tämä työni on muistuttanut neuvostoliittolaista työssäoloa: oltiin tekevinään jotakin. Ukotkaan eivät kovin erikoista suorittaneet. Minulla olisi kapasiteettia parempaankin. Sain asiakkaalta vinkin eräästä Dragsfjärdin saariston vaikuttajanaisesta, mutta vesiperän vedin sielläkin. Olisin omalta kohdaltani kiinnostunut vuoden päästä tapahtuvasta elämänmuutoksesta ja toteuttaa haaveeni viettää vuosi saaristossa, mutta tuon vaikuttajan mielestä asuntoja ei ole saatavilla. Talvella asuntoja kyllä on tyhjillään, mutta omistajat pitävät niitä kesää varten. Dragsfjärdin saaristossa voisin pitää tämän asunnon myös. Eipä sillä, ei se ole ainoa mahdollisuus vaan niitä on varmasti lukuisia.

Ilma oli edelleen lämmintä vaikka oli pilvistä. Vieroitusoireita on kun uiminen on jäänyt pois. Juttelin puhelimessa ekokylän aikaisen kaverin kanssa. Hänelläkin tuntui olevan eksistentiaalisia ongelmia. Itse olen ajatellut mennä kansalaisopistoon, kunhan kurssit alkavat. Aikaisemmin autottomana ei oikein voinut. Pian tulevat pimeät, sateiset ja sumuiset illat eikä pyörällä voi silloin kulkea. Menen ehkä englannin keskustelukerhoon, jos sellaisia järjestetään. Tai johonkin muuhun, vaikka veneilytaitoja oppimaan. Onhan minulla myös kesällä hankkimani kirjeenvaihtotuttavuus. Katsotaan mitä siitä kehittyy. Aikaisemmat viritelmät ovat yleensä lopahtaneet alkuunsa, ehkä omaan haluttomuuteeni.

Laatikkoja peräänkuulutetaan:

Olisiko sinulla, lukija hyvä, vinkkiä mistä saisi puisia laatikkoja. Lähetin Alkoon kyselyn, sillä muistelen niitä olleen ennen vanhaan. Viinopullojen laatikoita? Liekö nykyään. Niistä olisi tarkoitus rakentaa lasten museaalisiin leikkeihin puisia kärryjä , joissa olisi luonnetta. Museolla sellaisia on, mutta lisää kaivataan. Tietenkin olen valmis maksamaan.