Yksi päivä

Mahdottomalta tuntunut urakka olikin helpompi kuin luulin. Risut mahtuivat kolmeen traktorikuormalliseen. Yhteenkin kuormaan menee paljon, kun yksi polkee. Minä siellä kuorman päällä olin. Muistui mieleen lapsuuden ajat, kun jouduin polkemaan heiniä hevoskärryissä. Hevonen saattoi ruohoa hamutessaan liikahtaa, ja sieltä sitä tuli alas.

Kunnan huoltomies jätti kuskiksi nuoren pojan, eikä minun tarvinnut ajaa. Se olisikin ollut vähän kinkkistä, koska traktori oli vanha. Kun kippi oli liitettynä, kauhan nostaminen sai lavan nousemaan. Poika ajoi rikki yhden komean petäjän kuoren ahtaassa paikassa, kun ei voinut nostaa kauhaa.

Lastaamassa olleet miehet olivat konemiehiä, eivätkä he ymmärtäneet nuoren pojan ajamista. Minä olisin töppäillyt samalla lailla tai ainakin tein aikoinani, kun opettelin traktorin ajamista. Olen kaatanut tai vioittanut erinäisiä puita. Kerrankin eräs kesämökkiläinen lupasi puukuorman. Sitä hakiessani kaadoin pari puuta ja vioitin vajan nurkkalautaa.

Juttelin erään lappilaisen rouvan kanssa, joka kertoi hillamatkoistaan. Hän oli parikin kertaa päässyt kontaktiin karhun kanssa. Hän kertoi karhun vihellyksestä. Ennen sanottiin, että karhu viheltää kämmeniinsä, mutta suulla se sen näköjään tekee, opin rouvan kertomuksesta.

Nämä ihmiset olivat poimineet hilloja kunnolla myytäväksi, ihan tynnyreittäin. Minun poimimiseni olivat vain ämpäreittäin. Joskus vielä olisi mukavaa päästä hillamaille. Ne retket ovat nostalgisia, vaikka suolla on monesti hikistä ja syöpäläiset kiusaavat. Muistelen, että sanaa syöpäläiset tosiaan käytettiin, vaikka varmaan sana tarkoittaa huoneissa olevia ruots. ohyra.

Hillastaminen on pohjoisen ihmisen karua romantiikkaa. Muistan lukeneeni Antti Hyryn kirjoittamaa hillastamisen kuvausta, hänelle tyypillistä karua ja toteavaa tekstiä, johon kuitenkin liittyy paljon tekstin mieleen tuomia tuntemuksia.