Tiistaina

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, pitää paikkansa. Taas sattui eteen tyypillinen "henkinen" ihminen (ei asiakas), joka pyrki vapauteen ja oli jättänyt turhat pois. Se tarkoittaa kuitenkin elämistä "veronmaksajien kustannuksella" (ei tosin juuri nyt) työttömänä. Se on se vapauden toinen puoli. Oli kiinnostunut Keuruun paikasta ja luuli, että siellä saa työtä vastaan elää ilmaiseksi, mistä valistin, että se pätee vain erikoisina talkooaikoina, muuten saa maksaa vuokraa ja ruoasta. Se kuulostaa hassulta, mutta niin vain on, koska on suuret pääoma- ja ylläpitokulut. Mistään ei ole löytynyt mesenaattia, joka maksaisi lainat ja suuret ylläpitokulut. Paitsi valtio, joka käytännössä on sen tehnyt sosiaaliturvansa välityksellä.

Hän piti mahdollisena, että oikeanlaista pranaa hyväksi käyttävä voi levitoida ja elää syömättä, kun kerroin ironisesti tapaamistani joogalentäjistä ja heidän feikistään sekä sanoin mielipiteeni valoravinnosta. Niinpä niin.

Paikasta oli tullut kotiin yhdistyksen paperilehti. Samanlaista kuin ennenkin, eli ei oikein mitään uutta. Kuinka paljon antoisampaa olisi nettilehti tai blogi, jos ihmisillä olisi vain jotain annettavaa tässä modernissa maailmassa, mutta tietokoneet ja netti tekevät heidät sairaiksi. Elävä ja kiinnostava nettilehti olisi paljon mukavampi, pari kertaa vuodessa kakaistu lehdykkä on jo liian suuri voimanponnistus.


Saimme taas paljon aikaan harvennushommissa. Ennen niin lehtevä metsikkö on karun näköistä, mutta se on saamamme tehtävä. Jos paikat puskittuvat ihan täyteen, ei sekään ole hyvä.

Kotona kävin näyttämässä naapurin kakaroille, missä on lähin ja kunnollinen uimaranta. He ovat asuneet täällä vuoden ja ovat käyneet uimassa vain sameassa merenlahdessa. Näytin myös kartalta hienon Ölmosin uimarannan, joka on ihanteellinen lapsiperheille, koska siellä on kilometri hiekkarantaa ja matalaa. Äiti ei osaa laskea ynnälaskuja, ei ymmärrä karttaa, tuskin lukee lapsilleen. Hän vaikuttaa vähälahjaiselta. Lapset ovat kyllä ihan normaalin tuntuisia, vähän yksinkertaisia tosin. Heidät laitetaan pihalle, kun kotona juodaan.

Mikä ero onkaan keskiluokan ja työväenluokan lasten kasvuoloissa. Nämä lapset elävät suhteellisen vajavaisissa oloissa. Miellyttävän tuntuinen isä on aika vanha eikä kuulemma lähde minnekään. Olen kuunnellut äidin ääntä parvekkeelta enkä oikein pidä äänen soinnusta, mikä kuulostaa pahalta ja ennakkoluuloiselta, mutta niin vain minusta tuntuu.