Pari blogiesittelyä

Kun sain esittelystä kiitosta, otanpa muutaman blogiesittelyn.

Kasvoin vanhalestadiolaisuuden ympäröimänä. Mutta meillä ei onneksi oltu suoranaisesti tämän lahkon vaikutuspiirissä. Isäni suku oli kyllä ainakin lestadiolaisia ollut. Isäkin oli etsijä, joka käytti viimeiset elämänsä vuosikymmenet raamatun lukemiseen. Hän luki vielä Waltarin Valtakunnan Salaisuuden, viehättyi kovasti, mutta ei sen jälkeen maallisia romaaneja lukenut. Hän kutistui ja oli kovasti sairas, mutta eli kuitenkin 71 vuotiaaksi. Vielä letkuissa hän seurasi maailman tapahtumia uutisissa ja uskoi vielä toipuvansa. Hän palasi isiensä uskoon ja hänelle saarnattiin synnit antheksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä. Hänen sisarensa oli aktiivinen lestadiolainen ja hänen kauttaan varsinkin opin tuntemaan lahkon puhetyylejä ja tapoja. Joskus meillä kävi oikean uskon pappi, eikä mikä lie uusherännyt, kirkkoherra Kurkela ja hän halusi puhutella minuakin. Tietysti koko kulttuuriympäristöön tuo lestadiolaisuus vaikutti, mutta en koskaan käynyt edes seuroissa. Toki kuulin niitä radiossa. Lestadiolaisten ongelmaisia lapsia minulla oli joitakin oppilaana Ruotsissa.

Meillä oli Lestadiuksen postilla, muistaakseni fraktuuralla painettu. Profeetan nimi oli kirjoitettu: Lars, Laevi Laestadius. Se postilla taitaa minulla jossain varastossa ollakin. Jos sen löydän, saatanpa lukeakin. Nuorena en jaksanut.

Koulussa sain rokotuksen tunnustuksellista uskonnonopetusta kohtaan, vaikka kuuntelin tarkasti karismaattisen, pienen ja pullean kappalaisen Jarl Saloniuksen juttuja. Monet tytöt varsinkin kääntyivät uskovaisiksi. Nykyinen Stakesin tutkijatohtori, Juhani Iivari, asui Saloniuksilla ja oli kovasti viidettä herätysliikettä. Heti koulun jälkeen erosin kirkosta, mutta liityin siihen Suomeen muutettuani, kun piti opettaa uskontoa. Kirkko on niin maallistunut ja radikalisoitunut, ettei minulla ole mitään vaikeuksia uskonnon kanssa. Luterilaisuus on sitä kulttuuriperintöä, jota tietenkin kunnioitan. Sen ihmiskäsityskin on lähellä omaani. Siis synkkä. Vaikka luterilaisuudessa korostetaan, että omilla teoilla ei armoa tipu. Mielestäni siinä kuitenkin tuo katumus on omia tekoja. Sen jälkeen armoa tulee tulvimalla. Minä en taivaspuheista juuri piittaa, mutta jos nämä asiat ymmärtää jotenkin symbolisesti, niin olen kai luterilainen. On kyse ihmisen perisynnistä ja taipumuksesta pahaan, joka on aivan toista kuin new agen mössöpuheet ihmisen jumalallisuudesta ja hyvyyden ja pahuuden suhteesta.

Blogimaailmassa on nyt kovasti kiinnostava lestadiolaisuutta kriittisesti tarkasteleva LarsLeevi.
Se on kovin suositeltava kiihkoilemattoman asenteensa takia. Olisi yhtä mukavaa lukea kriittisesti jehovalaisuuteen suhtautuvaa blogia, koska sekin suunta on minulle tuttu. Isäni seurusteli heidänkin kanssaan vuosikausia ja kuuntelin samalla lailla näitä lahkolaisia. He olivat kovasti sympaattisia ihmisiä. Oppilaaana minulla on ollut myös jehovalaisten lapsia. Yhden kuulin kuolleenkin lapsivuoteeseen useita vuosia myöhemmin. Yksi tyttöoppilas yläasteella oli kovasti söpö ja hänen ryhmässään oli vain pari oppilasta, että ehdin juttelemaan hänen maailmankatsomuksestaan. Ei kannattanut kuulemma kouluttautua, koska tulossa oli aivan jo lähiaikoina tuhatvuotinen valtakunta.

Aivan yhtä hieno tilitys on Saastainen huone, jossa tehdään tilit selviksi karismaattiseen fundamentalismi-kristillisyyteen analyyttisellä ja miellyttävällä tavalla.